lauantai, 17. helmikuu 2024
"Ääretön on kauempana kuin avaruus." (minä joskus viisivuotiaana)
80-luvun alku. Elämänuskon ensimmäinen aalto.
Opin lukemaan vasta koulussa kuusivuotiaana, mutta siitä eteenpäin olen ollut himolukija. Olin onnellinen lapsi. Lapsuuteni oli hyvä noin 12-vuotiaaksi asti. Pidin koulunkäynnistä, muistaakseni ensimmäisellä luokalla kun siirryttiin joululomalle se hiukan harmitti, kun koulusta tuli pakollinen tauko. Ennen kouluikää leikin paljon legoilla usein yksikseni monta tuntia. Olin kiinnostunut matematiikasta, ja noin viiden ikäisenä laskin päässäni tuhanteen. Sen jälkeen en osannut. Aloin laskemaan, että tuhat, kaksi tuhatta, kolme tuhatta jne. Ymmärsin intuitiivisesti, että tässä on jokin ongelma, mutta en osannut paikallistaa ja ratkaista sitä. Liikunnallisesti en ollut lahjakas, mutta hiihdin jo ekaluokalla kympin lenkkejä yksikseen lähimaastossa. Omaan rauhalliseen tahtiini, en koskaan menestynyt koulun hiihtokilpailuissa tai muutenkaan urheilussa, poislukien korkeushyppy noin yhdentoista-kahdentoista vanhana. Kesällä kävin säännöllisesti tai epäsäännöllisen säännöllisesti juoksulenkillä. Ala-asteella luin mm. Viisikko-sarjaa ja Guinnessin ennätyskirjaa. Luin jostakin tietosanakirjasta, että auton alkuperäinen nimi on "automobiili". Minusta ihmisten olisi pitänyt käyttää tätä alkuperäistä nimeä. Kesti hetken ennen kuin luin, että "auto" on virallisesti hyväksytty nimi autolle. Piirsin alle kymmenen vanhana paljon ja minua kai pidettiin siinä lahjakkaana. Saatoin piirtää pitkiä aikoja huoneessani joskus hyvinkin mielikuvituksellisia luonnoksia, toki piirsin myös akuankkamaisia hahmoja. Luonteeltani olin ylitunnollinen, tunsin syyllisyyttä siitä kun kaadoin vahingossa maitolasini pulpetille kouluruokailussa tai kun hammaslääkärikortti jäi vahingossa kotiin.
Joskus ehkä kahdeksan-yhdeksän ikäisenä luin jostain Pikkujättiläisestä, että orgasmi on paras mahdollinen fysiologinen nautinto minkä ihminen voi saavuttaa (muistinvarainen lainaus). Olin pettynyt, vaikken tiennyt mikä orgasmi on. Toki taidettiin Pikkujättiläisessä sitäkin selventää. Guinnessin ennätyskirjat olivat tärkeitä, minua kiinnosti äärimmäisyydet, minkälaisia ennätyksiä ihmiset ympäri maailmaa olivat tehneet (tai mitkä olivat maailman nopeimmat tai tappavimmat eläimet tai maailman suurimmat kaupungit tai pisimmät joet). Luin myös sarjakuvia. Tarzania, Aku Ankkaa, Muumeja. Olin vaikuttunut 70-luvun juoksijasuuruuksista Lasse Virénistä ja Juha Väätäisestä, joista kertovat kirjat luin noin kymmenvuotiaana. Pelén elämäkerta oli myös mielenkiintoinen, innostuin jalkapallosta joskus 1985-1986. Vielä kuusivuotiaana oli mielestäni hölmöä, että aikuiset miehet juoksevat jonkun typerän pallon perässä. Vuonna 1986 en ajatellut enää samoin. Aloin fanittamaan MM-kisoissa Brasiliaa, ja teen edelleen niin. Brasilian jalkapallomaajoukkueen menestys on minulle tärkeämpää kuin Suomen jääkiekkomaajoukkueen menestys.
Ala-asteella kun pääsin koulusta kotiin saatoin lukea yli puoli tuntia sanomalehteä, varsinkin urheilusivuja, syöden samalla Alpen-mysliä. Tähtitieteestä olin kiinnostunut myöskin noin kymmenenvuotiaana (ja tiesin siitä silloin varmasti enemmän kuin nyt), Halleyn komeetta kävi suhteellisen lähellä maata vuonna 1986, sen muistan selvästi ja kuinka innoissani siitä olin. Tarkoitukseni oli hankkia kaukoputki, mutta en koskaan tullut sitä hankkineeksi. Luin, kuten sanottua, paljon. Muistan kun kuudennella luokalla koulu saattoi alkaa klo 9, niin heräsin klo 6.30, jotta ehtisin lukea tunteroisen jotakin kiinnostavaa kirjaa. Ala-aste meni hyvin, yläasteella alkoivat ongelmat, joista kirjoitin noin viikko sitten blogiini.
