"Minä olen aina ollut pinnallinen ihminen. Silloinkin kun olen kuvitellut olevani syvällinen, olen aina ollut turvallisesti kiinni kaikessa, mikä on näkyvää, konkreettista ja totta. Jos unohdetaan lapsuus, minun elämäni on ollut pelkkää vaahtoa, pintakuohua, ja niin on ollut hyvä - enimmäkseen olen nauttinut siitä.
 Sikäli kuin minä tiedän, harva syvällinen ihminen on onnellinen. Tuskin koskaan olen tavannut kirjailijaa, elokuvaohjaajaa tai filosofia, joka olisi viihtynyt nahoissaan niin kuin minä viihdyn omissani. On ollut suuri etuoikeus viettää niin paljon aikaa tällaisten taiteilijoiden kanssa; minun kaltaiselleni kanalle he ovat hyvää seuraa. Heidän kanssaan keskustellessa tuntuu kuin salatut portit aukeaisivat ja maailma hetkessä laajenisi. Se on ihana, juovuttava tunne, mutta elämälle vieras. En osaa edes kuvitella, millaista sellaisen tunteen kanssa on elää
."
(Juha Itkonen, Huolimattomia unelmia, kappale Ei minun elämäni, s. 49, Otava 2008. Lihavointi AHM.)