”Enon koko elämä meni pitkänsiiman selvittämiseen. Aina kun me käytiin kylässä, se istui nokka siimassa ja sadatteli. Sukulaiset osti sille kaksiteholasit, mutta ei se sitä hommaa miksikään muuttanut. Päätin kesällä 98, kun olin rapiat 30 vuotta sitä selvittämistä katsonut, etten selvitä omassa elämässäni mitään. En siimoja, en ihmissuhteita, en Pariisin metrokarttaa, en Lähi-idän tilannetta. Antaa olla, olkoon, mitä näistä. Kattelen tästä parvekkeelta kun ihmiset riitelee ja kuinka lokit kirkuu.”

(Kari Hotakainen, Finnhits, 2007, s. 24)


Katselen.