Androgyynihullumies

Aaro Hellaakoski: Katsastus

2026-11-07T12:10:00+02:00

Miksi en valmis olisi

omani omistamaan?

Miksi en maljaani joisi

sakkaan pohjimpaan?

Pelko ei puolitiehen

askelta jättää saa;

Hornassa käyneen miehen

täytyy uskaltaa

vaakalautaan lyödä

näkynsä jokainen,

kalliisti kivulle myödä

hyvä ja alhainen.

Näyt ne arkalastaan

esille tuotakoon.

Itseppä niistä vastaan.

Itse niissä ma oon.

Karaistu Hornan öissä

niistä jok´ainoa on,

niillä on pahankin töissä

oikeus armohon,

niillä on oikeus ääntää

omasta tahdostaan,

niillä on oikeus kääntää

auringot paikoiltaan,

niihin ei lait yllä,

maailman ei viisaus;

niillä on lakinsa kyllä:

oikku ja vapaus.

(Aaro Hellaakoski: Katsastus)

051126

2026-11-05T08:55:00+02:00

En ole paljon googletellut blogiani, mutta nyt hain netistä hakusanoilla "androgyynihullumies oma filosofia".

Tekoälyn antama vastaus: "Pähkinänkuoressa Androgyynihullumiehen filosofia on valtavirtaa välttelevää, ketjupolttavaa, elokuvahullua ja itsepäisen itsenäistä ajattelua, jossa Wittgenstein kohtaa Rambon ja Kaurismäen baaritiskit."

Ehkäpä näinkin.

Dolph Lundgren: Fights Worth Fighting

2026-11-02T18:16:00+02:00

Luin Dolph Lundgrenin yhdessä Robert Greenfieldin kanssa tekemän elämäkerran Fights Worth Fighting - Finding Strength in Struggle (Harper Horizon, 2026).

Hans "Dolph" Lundgren muistaa olleensa kolmevuotias kun isänsä löi häntä ensi kerran. Pahoinpitelyt jatkuivat varhaiseen teini-ikään saakka. Tämän takia Lundgren on joutunut käymään terapiassa. Isä pahoinpiteli säännöllisesti myös vaimoaan. Hans aloitti judon lapsena ja vaihtoi karaten harjoitteluun muutaman vuoden päästä. Hän oli innokas harjoittelija alusta asti ja myös osoitti lahjakkuutensa lajiin.

Vain muutaman vuoden treenin jälkeen vihreävyönä hän osallistui kokeneiden karatekojen knockdown-turnaukseen ja menestyi siinä. Hän tyrmäsi kaksi vastustajaansa polvipotkulla päähän ja eteni kolmanteen otteluun, joka hävisi niukasti kisojen tulevalle voittajalle Makato Nakamuralle, joka oli 2. danin musta vyö. Lundgren voitti Kyokushin karaten Euroopan mestaruuden vuosina 1980 ja 1981. Lundgren kilpaili vielä Australian Openissa yksittäis- ja joukkuekisassa. Hän voitti molemmista mestaruudet.

Amerikkaan

Hän sai kemian Fulbright-stipendin MIT:iin vuonna 1983. Noina aikoina hän hengasi Grace Jonesin kanssa ja he viettivät aikaa mm. New Yorkin legendaarisessa yökerhossa Studio 54:ssä, jossa meno oli aika villiä. Lundgren jätti kemian opinnot jo muutaman viikon jälkeen ja päätti keskittyä näyttelijän uraan. Hän oli eräässä pikkuroolissa Bond-elokuvassa (007 ja kuoleman katse, 1985) ja hän sai Rocky IV -leffaan roolin neuvostoliittolaisena huippunyrkkeilijänä.

Sylvester Stallonen mielestä Lundgren oli täydellinen rooliinsa, ainoastaan hänen pitäisi saada 4-5 kiloa lisää lihasta yläkroppaansa. Lundgrenin pitäisi vaihtaa myös etunimensä Hans. Lundgren päätyi lopulta Dolphiin. Stallone ja Lundgren treenasivat yhdessä kuusi kertaa viikossa. Aamulla punttitreeni ja iltapäivällä 2 tuntia nyrkkeilyä. Tätä he tekivät viiden kuukauden ajan. Eräänä päivänä Lundgren löi niin kovaa Stallonea vartaloon, että Stallonen kylkiluun painoi rinnan sisään ja sydän jäi puristuksiin. Slyn oli pakko mennä sairaalaan. Vähän vielä lujempi isku ja henki olisi mennyt.

Rocky IV:n jälkeen Lundgren oli pääosassa elokuvassa Masters of the Universe (1987), johon hän nosti painoaan noin kymmenen kiloa. Hän kertoo avoimesti käyttäneensä anabolisia steroideja kuuriluonteisesti vuosina 1986-1996. Itselleni hänen merkittävimmät roolinsa Rocky IV:n ohella ovat Marvel-sarjakuvaan perustuva Rankaisija (The Punisher, 1989), Showdown in Little Tokyo (1991, jossa hän näyttelee yhdessä Bruce Leen pojan Brandonin kanssa. Brandon Lee sai surmansa vain pari vuotta myöhemmin elokuvan Crow kuvauksissa) ja Jean-Claude Van Dammen kanssa tehty Täydellinen sotilas (Universal Soldier, 1992).

Vuoden 1992 Täydellisen sotilaan ja vuoden 2010 The Expendablesin välillä Lundgrenin ura oli alamaissa. Hän kertoo tehneensä elokuvia lähinnä rahan takia, rahoittaakseen elämäntapaansa, johon kuului vaimo Anette Qviberg ja vuonna 1996 ja 2001 syntyneet tyttäret Ida ja Greta.

2010-luvulta nykypäivään

Sylvester Stallone soitti Lundgrenille jo edellisenä vuonna 2009, että on tekemässä elokuvaa nimeltä The Expendables, ja Dolphilla olisi siinä rooli. Elokuva tehtiinkin, se oli menestys ja Lundgren näytteli vielä elokuvan kolmessa jatko-osassa. Hän näytteli myös vuonna 2018 elokuvassa Creed II vanhaa Ivan Dragoa Stallonen näytellessä Rocky Balboaa.

Lundgren erosi 2010-luvulla vaimostaan Anettesta, muodosti kaksi lähes peräkkäistä parisuhdetta itseään nuorempiin naisiin, ja on tällä hetkellä naimisissa norjalaissyntyisen Emma Krokdalin kanssa.

Lundgren on käynyt kovan kamppailun viimeisen reilun vuosikymmenen aikana. Vuonna 2015 hänellä todettiin munuaissyöpä, syöpäkasvain leikattiin, mutta vuonna 2020 se oli levinnyt maksaan. Lääkäri ei luvannut pitkää elinajanodotetta, mutta Dolph on ainakin toistaiseksi voittanut syövän, viimeisen kolmen vuoden ajalta ei hänen elimistössään ole ollut todistettavasti syöpää. Kirjan lopussa Dolph puhuu henkilökohtaisia ajatuksiaan kuolemasta, kuolevaisuudesta ja siitä, miten hän on vuosikymmenten kamppailujen jälkeen saavuttanut jonkinlaisen mielenrauhan.

https://savant.vuodatus.net/lue/2022/06/rocky-iv-rocky-vs-drago-ohjaajan-versio

Rivo, Irstas

2026-11-01T10:03:00+02:00

Päivän mietelause "Rivous merkitsee salaisuuden menettämistä, informaatioon ja kommunikaatioon kokonaan liukenemista." (Jean Baudrillard)

RIVO, IRSTAS
(hahmotelma rivosta ja irstaasta)

RIVO: 1. sukupuolisäädyllisyyttä karkeasti loukkaava, karkean säädytön, ruokoton.

2. ruma, sopimaton, ruokoton, törkeä.

IRSTAS: sukupuolisesti paheellinen, aistillinen, hillitön, siveetön, säädytön, himokas, rivo, rietas, elosteleva.

1. Reagointi ilmeiseen rivouteen: pyrkiä keskeyttämään taputuksin hääparin liian pitkä suutelemissessio häissänsä.

2. Joidenkin oppien mukaan rivous ei ole alastomaksi riisumisessa, vaan pinnan riisumisessa vereslihaan asti.

3. Kuun valloitus 1969 (joidenkin alkuasukasheimojen mukaan)

4. Joskus: hautajaisten videointi (vrt. Visa Koiso-Kanttilan dokumenttielokuva "Karkotetut")

5. Seksitallenteiden, joissa edesmennyt esiintyy, näyttäminen hänen omissa hautajaisissaan – edellyttäen että tämä ei ole pornotähti ja tallenteet levitystä/kaupallista levitystä varten.

RIVOLLE OMINAISTA?

"Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä. Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta. Ja maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti." (1 Joh. 2: 15-17)

Jean Baudrillard on ehkä 80-luvulle kuuluva vanha pieru, mutta miehen näkemys rivoudesta on verrattain raamatullinen.

Baudrillard: "Rivous alkaa kun spektaakkelia, näyttämöä, teatteria ja illuusiota ei enää ole, kun läpinäkyvyys ja välitön näkyvyys muuttavat kaiken, kun kaikki on alistettu informaation ja kommunikaation raa´alle ja säälimättömälle valolle."

ja "Rivous ei ole enää kätkettyä, torjuttua tai hämärää vaan näkyvää, liian näkyvää, näkyvääkin näkyvämpää."

Mutta eihän kaikki näkyvä, läpivalottunutkaan aines ole rivoa. Mikä tekee rivosta rivon? Miksi ainakin ennen pornografiaa, sukuelinten tahallista paljastamista pidettiin rivona? Miksi vielä nytkin, jos joku tekee sen vilkkaasti liikennöidyllä kävelykadulla pidämme aktia rivona? Toki sukuelimet ovat ihmisen kivulle altteinta pääomaa, liian paljasta esiteltäväksi väkijoukoissa.

Toisaalta väkivalta, vaikka usein koetaankin raakana ja ahdistavana, ei aiheuta samanlaista rivouden reaktiota? Vastaus on Geenin kopioinnissa.

Väkivalta on perusteltua pitää useimmiten pinnan alla. Väkivaltaa ei ole järkevä käyttää jokapäiväisessä elämässä, sillä sen käyttö arkipäiväisissä askareissa on Geenin kannalta huono strategia. Silloin kun väkivalta ei koske itseä tai läheisiä, se voidaan sulattaa. Ruandan tai filippiiniläiskapinallisten kohtalolla ei ole Geenin kopioinnin kannalta väliä. Miksi sitten pornografia tullessaan kaikkialle – kaduille, työhön, kotiin, kirkkoon – on lopulta vastenmielistä? Siksi koska seksin transgressiivinen elementti hävitetään. Se ei ole rikkomista enää millään muotoa. Ja juuri silloin se rikkoo ihmisen ns. sielua. Ja nimenomaan sielu on Geenin asialla. On niin, että seksuaalisen aineksen (sukuelinten, rintojen, paljaiden perseiden) näkeminen kaikkialla on vastenmielistä, ehkä joillekin äärimmäisen nautinnollista, mutta lopulta lähes kaikille turruttavaa. Toisaalta ihminen kapinoi aluksi paljaiden sukupuolielinten rivoutta vastaan, mutta lopulta se ei ole enää lainkaan rivoa, pelkästään kulunutta ja turruttavaa. Pohjimmiltaan kyse on siitä että rivo elementti on säilytettävä. Niin asiat ovat ekstaattisempia.

Kaksi argumenttia pornografian kaikkialle levittämistä vastaan

1. Seksin transgressiivinen, rikkova, aines menetetään.

2. Yksilö kokee itsensä liian paljaaksi.

311026

2026-10-31T10:38:00+02:00

"Pohjoissuomalainen mies otti ennen puukon selkäänsä kuin valitti naishuoliaan, tai tervehti tuntematonta naapuria. Jurous ja vähäpuheisuus olivat jo geeneissä kotiutettu mieheen. Täällä mies veti käteen häveten tuotoksiaan, syntistä lastiaan, vailla päämäärää. Täällä elämän jatkuminen on itse elämää tärkeämpää. Hirvimetsälle mennään ampumaan, autotalliin korjaamaan, töihin elantoa hankkimaan, ei viihtymään. Elämään valmistautumaan kuoleman jälkeiseen elämään. Makuuhuoneeseen nukkumaan ja sukua jatkamaan, ei runkkaamaan, ei naimaan. Vessassa ei saanut viipyä, ruoka oli syötävä, työssä oli pärjättävä työstä riippumatta. Mies ei itkenyt, mies ei hävennyt, vaikkei missään noissa onnistunutkaan."

(Freetime Machos, 2009, alku)

Katsoin Mika Ronkaisen ohjaaman dokumenttielokuvan Freetime Machos (2009) maailman pohjoisimmasta rugbyjoukkueesta, oululaisesta OYUS Rugbysta. Mielenkiintoinen dokumentti. Itse olen pelannut yhden kerran rugbya kun asuin 80-luvulla vuoden Länsi-Saksassa. Olin kai luonnonlahjakkuus, tein monta maalia. Hyvä dokumentti ja tuo alun lainaus on järisyttävä. Elokuvan kannessa on lainaus "Jokainen on vähän homo" ja miesten välisisissä keskusteluissa homouttakin sivutaan.

Timo Airaksinen: Hyvä kuolema - Opas eläville

2026-10-29T18:08:00+02:00

Päivän mietelause "Paha samarialainen ei auta, vaikka siitä ei koituisi hänelle kustannuksia." (Timo Airaksinen 2026, 44)

Kahdeksaakymmentä lähestyvä Timo Airaksinen on kirjoittanut ehkä elämänsä parhaan kirjan (Hyvä kuolema - Opas eläville. Warelia, 2026). Itselleni mielenkiintoisin aihe on eutanasia. Sitä kansa kannattaa, lääkärit pelkäävät ja lainsäätäjät vastustavat - mikä naurettava tilanne (lainatakseni Airaksista). Kirjassa käsitellään myös esim. sotaa, sielunvaellusta (mm. Platonin näkemystä asiasta), kristillistä oppia kuolemanjälkeisestä elämästä, kuolevien oikeuksia, kuolemanrangaistusta, aborttia ja ateismia. Airaksinen käsittelee kolmea eri näkökulmaa siihen miten kuolemaan voi suhtautua. Eli filosofien Arthur Schopenhauerin, A.J. Ayerin ja hiljattain kuolleen David Bermanin ajatuksia aiheesta. Ei näistä sen enempää tässä. Keskityn kirjoituksessa eutanasiaan, tosin lyhyesti kommentoin tuonnempana Ayerin kuolemanrajakokemusta.

Ihmisellä näyttäisi olevan kusiaisen oikeudet tässä maailmassa. Syntymäänsä hän ei ole voinut valita, eikä useissa/useimmissa tapauksissa myöskään kuolinhetkeään+/kuolintapaansa. Kuolinapua ei sivistymättömässä Suomessa saa, eutanasia on kielletty. Onko ihmisen itse mentävä sirkkeliin, myöhäistä Urpo Harvaa lainatakseni? Liian usein on niin, että lääkärit pitävät kovista kivuista kärsivää ihmistä väkisin hengissä. Ei siinä auta hoitotahdotkaan. En voi pitää Suomea sivistysmaana (ainakaan) ennen kuin eutanasia on täällä laillista.

"Lääkärit ovat kunnostautuneet Suomessakin pihtaamalla kivunlievitystä mitä erilaisimmin syin sekä kuoleville että muuten kivusta kärsiville. Kannattaa muistaa, että 1800-luvun puolivälissä, kun kemiallinen kivunlievitys tuli mahdolliseksi, lääkärikunta vastusti, koska kuulemma kipu ja veitsi kuuluvat niin olennaisesti yhteen. Tänään lääkärit pelkäävät addiktiota, mikä lienee turhaa, kun ihminen kerran on kuolemassa. Kivunlievitys vahvojen rohtojen avulla on tärkeä vallan lähde lääkäreille. Kipu ja valta kuuluivat edelleen yhteen, kuten ennen kipu ja puukko. Kivun kontrollin monopoli on valtavan tärkeä asia ja valtaoikeus, josta tuntuu olevan kovin vaikea luopua." (Airaksinen 2026, 49-50)

"Olen varma, että Jeesus kaikessa anarkistisessa armollisuudessaan olisi mielihyvin sallinut eutanasian. Mutta kuten tavallista, suomalainen uskova ihminen vetoaa ensin Paavaliin ja sitten vanhatestamentilliseen uskoon. Jeesus ei piitannut metafysiikasta, hän kun oli anarkisti ja Buddhan kaltainen opettaja. Mutta Vanha testamentti on metafyysinen eepos, jossa vihainen jumala paimentaa laumaansa rangaistusten ja uhkausten voimalla. Vetoaminen ihmiselämän pyhyyteen ja jumalan tahtoon on luontevaa, kun uskonkuva on kovin aggressiiviskonservatiivinen." (2026, 50)

"Lopettakaa kohkaaminen elämän pyhyydestä, kun teillä ammattinne ja toimikuvanne perusteella ei ole asiasta mitään asiallista sanottavaa. Menisitte puhumaan sotilaiden kanssa ihmiselämän pyhyydestä. Jokainen suomalainen mies ja vapaaehtoiset naiset opetetaan tappamaan. Armeijassa minulle annettiin kivääri ja luti sanoi: "Muistakaa pojat, tällä tapetaan ihmisiä." Jotenkin jäi mieleeni tappajakoulun anti. Kai minustakin olisi ollut tappamaan sodassa, isästä ja isoisästäkin oli. Ei polvi pojasta pahene." (2026, 51)

"Ja on aivan naurettavaa alkaa huolehtia tahdonvastaisen eutanasian yleistymisestä. Huonokuntoinen potilasko joutuisi pelkäämään, että siellä tapetaan? Eutanasia edellyttää asiallisen ja luottamuksellisen asiakassuhteen lääkäriin. Miksi eutanasia sen vaarantaisi? Merkillistä vainoharhaisuutta." (2026, 192)

Airaksinen käy läpi kirjan keskivaiheilla filosofi A.J. Ayerin kuuluisaa vuoden 1988 kuolemanrajakokemusta (NDE, Near-Death Experience). Airaksinen ei ole vakuuttunut siitä, että Ayer olisi aidosti ollut kliinisesti kuollut ja palannut elävien maailmaan. Ayerin sydän pysähtyi neljäksi minuutiksi, ja ateisti Ayerin käsitys kuoleman lopullisuudesta sai ainakin lievän särön. Sydämenpysähdys ei tarkoita vielä varsinaista kuolemaa. Kuolleeksi voidaan julistaa henkilö, joka on todistetusti aivokuollut.

Kävi Ayer tuolla tai ei, niin itse en halua kuolemanrajakokemuksia. Haluan elettyäni olevani suoraan kuollut. Ilman mitään välitiloja, ilman rajakokemuksia. En halua syntyä uudelleen/jatkaa elämääni Helvetissä, en Taivaassa. Kun kuolen, haluan vain olla kuollut.

Arvottomat (Mika Kaurismäki, 1982)

2026-10-28T08:00:00+02:00

Olin Sodankylän elokuvafestivaaleilla vuonna 2023, kun Mika Kaurismäki avasi aamukeskustelussa yleisölle elokuvauransa vaiheita. Miten hän opiskeli aluksi arkkitehdiksi, ennen kuin päätyi opiskelemaan elokuvaohjaajaksi Münchenissä. Sain Sodankylässä Mika Kaurismäeltä nimikirjoitukset Arvottomien ja vuotta aiemman lyhytelokuvan Valehtelijan dvd-kopioihin. Olisi hienoa, jos ainakin Arvottomista saataisiin blu-rayjulkaisu. Sanoin vanhemmalle Kaurismäelle Arvottomien olevan Suomen kaikkien aikojen paras elokuva. Näin elokuvan ensi kerran elokuussa 1991 televisiosta. Tai sen loppupuolen, sattumalta avasin kanavan (näin olen antanut itselleni kliseisesti luvan kertoa). Elokuva, siis sen ehkä viimeinen tunti, teki syvän vaikutuksen. Olen nähnyt elokuvan myös isolta kankaalta elokuussa 1995, erikoisnäytöksessä, joka esitettiin Matti Pellonpään varhaisen poismenon myötä.

"Calvadoksen kanssa tulee päivän salaatti."

Pikkurikollinen Manne (Matti Pellonpää), jolla on kuitenkin vankkumaton oma moraalinsa, on velkaa rikollispomo Hagströmille (Esko Nikkari). Hagströmillä on kaksi apuria, joista toinen on Mannen entinen ystävä Mitja (Jorma Markkula). Manne on velkaa Hagströmille 20 000 markkaa, mutta se on kuitattu sillä, jos hän tuo rikollispomolle kadoksissa olevan Albert Edelfeltin taulun. Manne lähtee erään talvisen päivän päätteeksi "iltamiin" lapsuuudenystävänsä Harrin (Juuso Hirvikangas) luo maaseudulle. Yhdessä kohtauksessa Harri päättää miettiä hetken jäädäkö maaseudulle vai lähteäkö. Hän päättää muuttaa keväällä Helsinkiin. Tämän tapahduttua kaverukset kiertävät Volgalla eri puolella Suomea. Tärkeä hahmo elokuvassa on myös Mannen taannoinen rakkaus, salaperäinen Veera (Pirkko Hämäläinen). Aki Kaurismäki näyttelee Mannen ystävää Ville Alfaa.

Juoni ei ole kuitenkaan elokuvassa oleellinen, vaan se miten elokuva valaisee tuon ajan Suomea. Jonkun oli se kuvattava, ja hyvä että se tehtiin nimenomaan Kaurismäen veljesten toimesta (kuten Mika, veljensä Aki osallistui myös käsikirjoitukseen, mikä varsinkin dialogeissaan antoi viitteitä hänen tulevasta menestyksekkäästä ohjaajan urastaan).

Future Filmin 2000-luvun dvd-julkaisusta löytyy myös mielenkiintoinen Mika Kaurismäen 21-minuuttinen haastattelu, jota ei ole VLMedian vuoden 2020 julkaisussa.

"Aiot siis vaihtaa Tolstoin Dostojevskiin."

Elokuva vilisee kirjallisuuslainoja (mm. William Faulkner) ja elokuvaviittauksia (mm. Jean-Luc Godard), kuten Harrin kaverin Juipin (tuleva huippuohjaaja Veikko Aaltonen) vaimon nimessä Anna-Kaarina (Elina Kivihalme).

Arvottomat lienee maailman ainoa road movie, jossa matka tehdään Volgalla. Elokuva alkaa ilmakuvalla talvisesta Helsingistä Anssi Tikanmäen sovituksen Finlandiasta soidessa. Arvottomissa olennaista on katoavan idyllisen Suomen ohella eräänlaisen käytännönläheisen eksistentialismin ajamat henkilöhahmot. He voivat olla lain silmissä pikkurikollisia (ainakin Manne ja Veera), mutta heillä on oma, vahva moraalinsa. Elokuvan kuvaama Suomi on nyt jo kauan aikaa sitten kadonnut. Aki Kaurismäkeä vapaasti lainaten, sen jälkeen kun Suomi on täynnä Sokosta, ei ole mitään kuvattavaa. Tarinassa liikutaan eri puolella Suomea, runoesityksen (Harri lausuu Lauri Viitaa) kautta lavatansseista sirkukseen, Kuopion kaupunginteatterin kupeessa olevaan hotelliin ja ties minne. Elokuvan soundtrack on komea, sisältäen biisejä Juicelta Baddingiin, Anssi Tikanmäen teemabiisiä Arvottomat unohtamatta.

Kun Arvottomien matka on lopulta tehty Manne Ojaniemi, Veera ja Ville Alfa viimein kohtaavat pariisilaisessa baarissa, kaupungissa joka on - Aki Kaurismäen sanoin - vain kivenheiton päässä paratiisista. Ehkä se sitä olikin tuolloin, 1980-luvun alussa.

Rambosta ja Sotilaspojasta

2026-10-25T06:17:00+02:00

"Dulce et decorum est pro patria mori" ("Suloista ja kunniakasta on kuolla isänmaan puolesta", elokuvassa Sotilaspoika)

"Live for nothing, or die for something" (elokuvassa Rambo)

Dalton Trumbo kirjoitti teoksen Sotilaspoika (Johnny Got His Gun, kirjoitettu 1938 ja julkaistu 1939 juuri toisen maailmansodan alkuhetkien aikaan) ja myöhemmin ohjasi kirjansa pohjalta elokuvan (Johnny Got His Gun, 1971). Teos kertoo ensimmäisen maailmansodan veteraanista joka vammautuu sodan viimeisellä minuutilla. Hänellä ei ole käsiä, ei jalkoja, ei näköä, ei kuuloa, ei puhekykyä, ei mitään keinoa viestittää tilastaan ympäristölle. Hänen kasvonsa ovat tuhoutuneet täysin. Tuntemaan hän kyllä pystyy. Viimein hän keksii morsetuksen, jyskyttäen takaraivoaan sängynsä päätyseinää vastaan viestien: "Haluan kuolla". On selvää, ettei viestiä noudateta. Sairaanhoitaja on jo suostumassa pyyntöön, esimies kieltää sen.

Trumbo oli aito pasifisti. Muistan kun luin Sotilaspojan 19-vuotiaana, mietin sitä, että onko minulla ehkä velvollisuus itseäni kohtaan tappaa itsensä, kun siihen vielä kyvyt ovat. Kuten on helppo nähdä, en tehnyt tuota ratkaisua tuolloin.

Rambo ei ole pasifisti. Hän jopa nauttii sodasta, tappaminen on hänelle helppoa. Vihollisten tappaminen. Kun Sylvester Stallone käsikirjoitti tulevaa elokuvaansa Rambo (2008) hän kysyi asiantuntijoilta missä päin maailmaa meno on pahinta, hirveintä. Burmassa/Myanmarissa (jatkossa käytän vain nimitystä "Burma") oli selkeä vastaus. Niinpä hän teki Rambon sijoittuen raakaan Burmaan.

Aikalaiskritiikissä muistaakseni Filmihullun toimittaja kertoo kuinka Rambo tappaa homon. Homo tai ei, tämä mies oli pedofiilisiä taipumuksiaan toteuttava raiskaava pedofiili. Kun Rambo elokuvan lopussa puukottaa tämän pedofiilin voidaan toki sanoa, että kyse on sadismista. Onko sadismi koskaan oikein?

Oli miten oli, Gandhi ei olisi tehnyt tätä tekoa. Eikä Jeesus. Minä katsojana kuitenkin nautin tästä Rambon väkivaltaisesta eleestä.

Ymmärrän Trumboa, ymmärrän Gandhia, mutta ymmärrän myös John Ramboa.

Hollywood-elokuvaksi neljäs Rambo-elokuva (siis nimeltään pelkistetysti Rambo) on erittäin väkivaltainen. Kävin katsomassa sen aikoinaan elokuvateatterissa. Ja nyt kun katsoin sen uudelleen, katsomiskerta taisi olla seitsemästoista (luku sisältää myös Rambon pidennetyn version). Nyt oli vuorossa siis Extended Cut, ehkä se parempi versio. Mielestäni mestariteos. Kuten on myös Sotilaspoika vain vähän toimintaa sisältävänä elokuvana, ollen samalla rankasti sodan- ja implisiittisesti myös elämänvastainen teos, väitän. Eli myös Sotilaspoika on mestariteos (sekä kirja että elokuva). Sotilaspojan Joe Bonham ei pysty raajattomana ja sokeana tappamaan (ainakaan enää); ei edes itseään. Kun taas Rambo valjastaa tappamiskykynsä Burman sotilasjunttaa, kansalaisiaan terrorisoivaa armeijaa vastaan. Tarvitaan toki muitakin, kuten länsimainen palkkasotilasryhmä ja Karen-kapinalliset. Joku voi nähdä oireellisena, että Rambo lähtee hakemaan pois sodasta kristittyjä lähetystyöntekijöitä, eikö hän välitä itse sodan kauheuksissa kärsivistä tavallisista burmalaisista? Kyllä hän välittää, kuten elokuvan loppupuolella saamme nähdä. Mutta lähetystyöntekijäryhmän naisen, Sarahin, sanojen vaikutuksesta (tämä kohtaus koko laajuudessaan puuttuu lyhyemmästä teatteriversiosta ja tässä kohtauksessa Rambo itse tuo esiin sanoissaan sodan mielettömyyden) hän saa yllykkeen ensiksi viedä kristittyjen lähetystyöryhmän viemään sodan uhreille lääkkeitä ja kirjoja - ja kun nämä joutuvat kiinniotetuiksi, vielä lähteä apuun hälytetyn palkkasotilasryhmän rinnalla Burmaan taistelemaan. Rambolle on muodostunut side Sarahiin, mutta auttaa hän yhdessä palkkasotilaiden kanssa muitakin.

Verta, kipua, tuskaa, epätoivoa, kuolemaa, sadismia, silpoutuneita ihmisen kappaleita, kauhua, vihaa, rakkauttakin. Sitä on Rambo.

"Junttimaisinta mitä tiedät"

2026-10-23T05:07:00+03:00

"Aina silloin tällöin näkee väkeä joilla on etusormi ja keskisormi muuttunut tervasta ja muusta paskasta ihan keltaiseksi koska ne vetää röökiä niin vittuna.
Oksettavaa ja taatusti super duper junttia."

(Urho Ghettonen Junttimaisinta mitä tiedät -ketjussa Jatkoajassa 12.10.2026)

Mulla on tollaset sormet, koska vedän röökiä aivan "vittuna".

https://keskustelu.jatkoaika.com/threads/junttimaisinta-mit%C3%A4-tied%C3%A4t.48110/page-599#post-15131065

Olin elossa joskus

2026-10-22T05:35:00+03:00

Elämän keinulauta mua heiluttaa

elämältä turpiin sain, joskus itse annoin

balanssin saavutan sinä hetkenä kun kuolen

TIEDÄN eläneeni silloin kun

baareissa ja klubeissa soi Freestyler tai Sandstorm

tanssin joskus korokkeella, aina yksin

vaatteet mustina, pää usein kaljuna

liikuin miten liikuin, tanssin miten tanssin

muut tehköön omaa juttuaan, minä teen omaani

Cogito, ergo sum

tai kuten on myös sanottu: toisinaan olen, toisinaan ajattelen

joskus riehun kuin raivopää, joskus makaan sängyssä aamusta iltaan kirja kädessäni

haaveilin jo nuorena Copacabanan loputtomasta rantaviivasta,

vaikka Agadiria kauemmas en ollut päässyt

uppoutua Aarne Tenkasen musiikkiin, sen kaihoon ja elämänintoon

kokea postkyyninen aika

löytää juurensa hylätyiltä metroasemilta

rakastua Berliinin muurin raunioihin