Ei tullut tänä kesänä sitä paria markkaa maastavedosta. 200 kiloa ei tullut edes vyöllä, sen jälkeen tuli kyllä ilman vyötä 3x180 pysäytyksillä. No, ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa sitten. Ylimääräistä painoa olen kesän aikana kerryttänyt lahjakkaasti. Lahjoja nimenomaan tähän lajiin minulla on. Kuvio on ollut usein tämä, lihon parissa kuussa 10 kiloa. Paino jumittaa ja aikani sen kanssa tuskailen. Sitten saan otteen niskastani ja pudotan painon takaisin 2-3:ssa kuussa, viime vuosina siihen on mennyt kyllä enemmän aikaa. Paino-ongelmia on ollut pitkään. 2000-luvun alussa tosin pidin reilut kolme vuotta itseni käytännössä alle kympin rasvoissa. Treenasin keskimäärin tunnin ehkä puolitoista päivässä, punttia ja kamppailulajeja. Söin proteiinijauhetta, sekavihanneksia ja usein aamulla puuroa, siinäpä ne ruoat pääasiassa. Toisaalta ryyppäsin säännöllisesti, siitä ne puuttuvat kalorit.  Ehkä tämä nykyinen ylipainoni on pysyvää, aika näyttää. Mutta se siitä.
 
 
Osin lisämassan turvin tein viime perjantaina etukyykkyennätykseni, 130 kiloa hyvän uuden vyöni kanssa. Syvä etukyykky. Olen tuon nostanut aiemminkin huonommalla vyölläkin, mutta kyykky ei ollut niin syvä.
Vuoden eräs tavoite oli tehdä turkkilainen ylösnousu 28:lla kilolla. Se meni heinäkuussa vasemmalla ja oikealla kädellä. Tavoite saavutettu. Penkkidipissä 4x110. Painot alkavat olla siinä niin suuret, että ne on vaikea asetella reisille niin, etteivät polvet olisi vaarassa. Normidippiä olkapäät eivät kestä.
 
Treenimusiikista, nyt kuuntelen Pet Shop Boysia ja menee se treeneissäkin. Soittolistallani on viime aikoina ollut mm. Motörheadia. Mutta puhtaista treeniin sopivista levyistä - albumeista - on nostettava esiin Metallican debyytti Kill ´Em All ja Guns N´ Rosesin debyytti Appetite For Destruction (sivumennen on sanottava, että en pidä siitä levynkannesta, joka alunperin piti olla Appetiten kansi ja jonka levy-yhtiö Geffen fiksusti päätti olla ottamatta kanneksi).
 
Lukenut olen kaikkea joutavaa ja vähemmän joutavaa. Sami Pihlströmiä, Rolf Dobellia, Graham Priestin Logiikka-teoksen, Max Ryynäsen Elokuva, rakastettuni, Mika Nyyssölän Treeniatlaksen, Matti Salmisen teoksen Erno Paasilinnan kirjallinen elämä (Totean tähän Paasilinnan asemasta muuhun maailmaan, riita maailman kanssa erään myöhäisen kirjansa otsikkoon viitaten, vaikuttaa laajassa kuvassa pilkunnussinnalta. Mieleeni tulee jälleen Isaac Asimovin Säätiö-trilogiassa ollut tapaus: Kaksi nuorisojengiä on riidassa keskenään. Toinen jengi ajaa päänsä vasemman puolen kaljuksi, toinen jengi oikean. Ja se on keskinäisen yhteenoton, riidan ja väkivallankin peruste).
 
Pitäisi ehkä lukea John Miltonin Paradise Lost. Ehkä se on fatalistista paskaa, ehkä se on kaiken arvostuksensa ansainnut teos. Lue ja tiedä.
 
Leffoja olen taas katellut. B-leffoja ja ei niin B-leffoja. Tänä yönä voi olla, että taas on Rambon (2008) paikka.