Vanha teksti 2000-luvun ensimmäisiltä vuosilta. Aikaisemmin saamani palautteen vuoksi tässä 

Käyttö- ja lukuohje: Teksti on paikoin hyvin ironista, mikään lause on tuskin sellaisenaan toimintaohje, tai sellaiseksi tarkoitettu, kenelläkään hypoteettiselle tai reaaliselle toimijalle.

 

 VIIMEINEN ROISKAUS SPERMAA

(Muoto on mitä on. Jos et pysty hyväksymään sitä, vetele itseäsi vaikka turpaan. Niin minäkin olen tehnyt, perkele.)

 

 

Asian itsessään näkemisen ja metaforan välinen ristiriita vaivaa minua.

Nyt on paikkasi nauraa.

Ajattelu on luokittelua. Siksi perverssiä.

 

 

 

Charles Baudelaire:

                      "Mitä on rakkaus?

                      Tarve tulla ulos itsestään.

                      Ihminen on palvova eläin.

                      Palvominen on itsensä uhraamista ja prostituoimista.

                      Niin on kaikki rakkaus prostituutiota."

 

 

Eli tosirakkaus on itsensä uhraamista, tosin ilman toivoa rahallisesta korvauksesta. Todellisessa rakkaudessa minä on sulkuihin pantu ajatus, korkeintaan.

 

Ystäväni Dostojevski: "Jotkut näkevät itsekieltäytymisen "rakkauden tähden" vain narsistisena, sisäänpäin kääntyneenä vallantahtona. Ehkä onkin näin. Mutta sekin voi toimia tikapuina. Ei voi hylätä kerralla kaikkea. Pienin askelin voit häivyttää itsesi. Ehkä joskus voit olla prostituoitu – ilman toivetta palkinnosta. Baudelaire on eräässä kohdassa väärässä: se ei lähde "tarpeesta". Rakkaus on itsensä uhraamista ilman tarvetta siihen."

 

 

 

 

1. Teoria, joka hyväksyy aksidentaalisen välttämättömänä pahana, ei eroa olennaisesti terrorismista, jonka strategia on kohdistaa väkivaltaa viattomiin välttämättömänä ehtona "Yleisen Hyvän" vuoksi.

 

2. Naiivin idealismin perustapaus (klassinen) = välitön itsemurha Paratiisiin pääsykeinona. (Myönnän että kliseinen)

 

3. Kyynisen nihilismin perustapaus (klassinen) =  Itsemurhasuunnitelmista luopuminen uskoen, että kuolema tuskin tarjoaa ainakaan mitään parannusta tilanteeseen. (Helvetinpelko ei ole kyynistä nihilismiä. Kauhu ei koskaan kuulu kyynisen alueelle.)

 

4. Keksiä laiva ja kirota sen jälkeen haaksirikot (välttämättömät seuraukset, lieveilmiöt) ei ole ristiriitaista. Eikä edes se, että arvostaa elämäänsä – vaikka se olisi saanut alkunsa raiskauksesta (puhun yleisesti, minut laitettiin alkuun rakkauden eleenä) – ja samaan aikaan on ehdottomasti kaikkia raiskauksia vastaan. Mutta juudaksen kiroamisessa on ristiriita – vaikka juudaksen kiroaminenkin on välttämätön ehto.

 

5. Voimme suhtautua haaksirikkoihin pahoina asioina. Kokonaishyödyn kannalta kuitenkin korkeintaan tilapäisinä tappioina. "Laivan keksijä ei voi olla vastuussa haaksirikoista", kuten on ilmaistu. On selvää, että osa ihmisistä tulee kuolemaan erinäisiin malarioihin, tulemaan saatananpalvojien uhrilampaiksi,  puukolla raiskatuiksi, välttämättömiksi ihmiskilviksi ja sadististen rituaalimurhien uhreiksi. Nämä ovat kuitenkin vain paikallisia haaksirikkoja. Kokonaishyöty on toki positiivinen, suuri osa kuitenkin kokee seesteistä mielihyvää, ekstaattista nautintoa, rakastumisen huumaa, sanoinkuvaamatonta onnea saadessaan olla Jumalan lapsi tai saadessaan kokea syvää rauhan tunnetta. Joka tapauksessa Kokonaishyöty on positiivinen.

 

6. Usein mieli (enkä puhu vain omastani) on toisten mielentilojen suhteen psykopaattinen. On hetkiä, jossa synnytystuskia kokeva äiti kiroaa koko lapsenhankinnan. Toisessa hetkessä sama äiti suhtautuu lapsenhankintaan aivan toisin. Kokonaiskuva on pelkkä kuva, sekin on olemassa hyvin harvoin. Nousuhumala, laskuhumala (Onko ihminen koskaan selvin päin?). Asioiden kiroaminen ja samoihin asioihin turvautuminen. Tajunnan sisäinen psykopatia on ihmisen välttämätön ehto. On unohdettava harmoninen yksi – enkä todellakaan puhu itsestäni. Minä on kattojärjestelmä.

 

7. Monessakin tilanteessa kokonaisuus, joka mahdollistaa tietyt kipupisteet, kirotaan kokonaisuuteen kuuluvien kipupisteiden takia. Voima ja raivo, jolla yksilö kiroaa asian hulluuden ja järjettömyyden, lopulta vie jopa lähelle harmoniaa. Myöhemmin, kauempaa katsottua voidaan ymmärtää kokonaisuutta ja ajatella, että ehkä tietyssä määrässä tuskaa on järkeä. Mutta jos samalla "rationaalisella" asenteella olisi suhtauduttu tilanteeseen tuskan koittaessa, ei ikinä olisi päästy katsomaan "kokonaiskuvaa". Sisäinen järjettömyys on kokonaisuuden ehto. Perusasia.

 

 

 

8a. Juudaksen kiroaminen on välttämätön ehto.

 

b. Jotkut saavat tästä orgasmin. Ristiriidan havaitseminen tuottaa humalatilan, jossa järjestelmä käy liian suureksi ymmärrykselle. Orgasmi lähestyy. Se on: Antautumista elämälle!

 

c. Välttämättömän ehdon kiroaminen on toki tavallaan itsepetosta – tai ainakin jonkin pettämistä. Kun sen tajuaa se voi aiheuttaa epäröintiä. Siirtyminen taas takaisin yhdeksi soluksi (joka toimii itsekkäästi, mutta sen välttämättömään pitemmän tähtäimen eloonjäämisstrategiaan kuuluu myös elimistön kokonaishyöty) käy kuten tunnettua rituaalin kautta. Rituaalin on tietenkin oltava tarpeeksi Vahva.

 

d. Kiroamisen julkinen kieltäminen on osa strategiaa. Osa etikettiä.

 

9. "Sovittamaton ristiriita" on  orgasmin tuottava merkkijono. "Sovittamaton ristiriita" vain korottaa elämän. Se on: "taiteellista". Elämä on ihmeellinen asia. DNA manipuloi laitteiston. Aina ovelampi.

 

10. Aksidentaalinen ei ole tuotettua, toki elämän välttämätön seuraus. Ei-haluttu seuraus. Ehkä se on Jumalan (tai Saatanan)  paikallinen tavoittamishetki. Aksidentaalista ei voi valita, siihen ei voi pyrkiä. Silti se tulee joka tapauksessa.

 

11. Kaikkein hulluimmat – sillä perinteisellä tavalla miten "hullu" määritellään – ovat niitä, jotka pyrkivät totuuteen ja vihaavat ristiriitaa. Mutta usein ihmiset määrittelevät heidät hulluiksi vasta sitten, kun he tietoisesti tai alitajunnan ohjaamana rakentavat illuusion. He ovat heränneet todellisuuteen (kyllä, käytän tätä ilmaisua), mutta illuusiota rakentamalla (esim. heittäen noppaa seuraten Luke Rhinehartin viitoittamaa tietä) he pyrkivät uneen takaisin. Usein yhteisö määrittelee heidät hulluiksi vasta tässä vaiheessa.

 

12. Tila, missä ironia ja lapsen paljas tapa suhtautua maailmaan "paiskaavat kättä" on erä hulluuden tila. Ironia ja "asian hyväksyminen sellaisenaan" limittyvät keskenään ilman että tuloksena on ironinen akti.

 

13a. Hitaat lihassolut kasvavat ainoastaan eksentrisestä liikkeestä.

 

b. Eksentrikko (eksentrikko = vähintään miljoona ihmistä, tarkoitan. Yhteistahto, perkele) yrittää vastustaa.

 

c. Painovoimalaki tekee asiasta tietenkin lopun.

 

d. Onko eksentrikko juudas, muutoksen välttämätön ehto? Sen muutoksen välttämätön ehto, jota pyrkii vastustamaan. Tietenkin.

 

14. Keskitien pop hävittää kuoleman, asioiden väliaikaisuuden, tuskan ja pelon, mutta myös hetken ja vauhdin hurman. Keskitien pop ei ole koskaan ekstaattista. Se on terapiaa saatananpalvontamenoista toipuville. Keskitien pop on lääke (turruttavine vaikutuksineen). Vaikka banaali ja keskitien pop ovat liittolaisia, banaali torjutaan (tottakai banaali on subjektin ominaisuus, mutta silti) aina siellä, missä keskitien pop kuitenkin hyväksytään.

 

15a. Yleensä ihmiset ovat kiintyneitä tuskaiseen välitilaan – tilaan asian ja toiminnan välillä. Symboli on heille tärkeä itsessään. On vaikea katsoa toimintaa, jossa siirretään asia toiminnan asteelle ilman kivuliaita siirtymäriittejä.

 

15b. Asialla on kuitenkin runollinen puolensa, symboli ja "merkitys" ylittävät ne matemaattiset mallit, joita toiminnan mekaniikka tuottaa. Ehkä se on hartautta Asian äärellä.

 

16. Ei pidä paikkaansa, että Suuret Kertomukset ovat kuolleet. Enkä tarkoita edes DNA:ta. Suuri Kertomus on: Kipu. (jokaiselle arvonihilistille: hakkaa itseäsi sukuelimiin)

 

17. Systeemillä (useimmilla) on pisteensä jolloin kivun kestäminen kohtaa lakipisteensä ja endorfiinit ja enkefaliinit katoavat. Kipu tulee.

 

18.  En ole voyeristi. Olen pahoillani kivusta.

 

19.  Ateismini on verrattain paikallista, kivussa minäkin etsin jumalaani.

 

20. Totta toki sekin, että useat saavat kivun ulkopuolisten merkkien todistamisesta voyeristista nautintoa.

 

21. En kuvittele tietäväni kivusta paljon, tiedän vain että se on. Maailmassa on miljoonittain, ehkä miljardejakin ihmisiä jotka tietävät siitä paljon enemmän kuin minä. Useat heistä joutuvat kehittämään uskonnon (osa luopuu siitä), pakenevat katatoniaan, kuolevat tai tulevat hulluiksi. Useissa tapauksissa suku silti pyrkii jatkumaan.

 

22. Vaikuttavaa ja mielenkiintoista on, että alan tutkijat ovat havainneet kauhun olevan suuremman voiman kuin kivun. Vaikuttaa perverssiltä, mutta luonnonvalinnan kannalta asia ei ole niin.

 

23. Ei ole sattuma, että Glenn Millerin Greatest –kokoelman neljä viimeistä raitaa ovat Perfidia, Elmer´s Tune, Moon Love ja Fools Rush In. Temaattinen kokonaisuus, jonka kyseiset esitykset muodostavat on lähes käsittämättömän hieno. Glenn Miller ylitti kitschin.

 

24. Useimmat postmodernistit ja jopa nykyaikaan kyynisesti suhtautuvat onnettomat humanistit ovat kuitenkin ampumatta itseään – tai elävät suhteellisen pitkään ennen sitä. Tai jos tappavat itsensä, uskovat kuitenkin yleiseen hengissä säilymiseen. Usealla taholla pitävät mahdollista maailmanloppua jotenkin huonona asiana. Merkillistä.

 

25. Aistijärjestelmäni on ihmisen järjestelmä. Aistimistani hallitsee, kuten yleensäkin, DNA:n kopioinnin kannalta edullisten ja haitallisten asioiden arvojärjestelmä. Siitä ei pääse irti, ja se on hyvä. Se mahdollistaa edes jonkinasteisen kommunikoinnin. (Pyrin nähkääs kommunikaatioon)

 

26. Sanovat, että elämäni mahdollistaa sen arvostelun. Asiahan on itsestäänselvä. Ja ilman elimistöä ei olisi parasiittejä.

 

27. Taisi olla Philip K. Dick joka kirjoitti jo kuolleesta organismista, joka tietyissä olosuhteissa saakin järjestelmänsä toimimaan niin, että aistiminen on mahdollista taas (synapsit toimintakunnossa jälleen). Kiva tulevaisuudenvisio. POLTTOHAUTAUS!!!

 

28. Mikä on "flashback? Mikä on "tajunta"?

 

29. Pornografiaa on kritisoitu argumentein tyyliin "pornossa nainen (yleensä nainen) esineellistetään tisseiksi, perseeksi ym.". Voi pitää jopa paikkansa. Mutta kuten on sanottu ennenkin: KOKO SUKUPUOLI ON ITSESSÄÄN FETISSI.

 

30. Kuvittele heteronainen, joka menisi naimisiin naisen kanssa. Vaikka laki sen sallisi, se ei olisi yleistä.

 

31a. Laillinen porno tuskin on sen esineellistävämpää kuin elämä yleensä, mutta: Porno voi olla rivoa. Liian esillä. Laskentaa ei tarpeeksi.

 

b. Asiamme haluamme kirkkaiksi, mutta tarpeeksi kirkas repii. Tämä ei toki ole yleisin argumentti pornografiaa vastaan – vaan äsken mainittu.

 

c. Toisaalta joskus monotoninen rytmi on parempi kuin arvoituksellinen matemaattinen kaava. Katsos, se on: flow. (Tästä uskovaiset puhuvat).

 

32. Amerikkalaisen yhteiskunnan nihkeähkö suhtautuminen pornografisiin kuviin ja toisaalta verrattain ihannoiva suhtautuminen väkivaltaa glorifioiviin sankaritaruihin ei ole lainkaan keskenään ristiriitaista. Itseasiassa Amerikka on ihanneyhteiskunta. Geenin kopioinnin kannalta ei pidä järkyttyä väkivallasta, vaan on oltava siihen valmis ja toisaalta on säilytettävä seksuaalisuus ainakin osittain kiellettynä, sen julkinen näyttäminen halveksuttavana. Toki on taloudellista ja järkevää olla liittämättä väkivaltaa liiaksi nautintoon, vaan pikemminkin Tarkoitukseen. Ja ennen kaikkea seksi on säilytettävä ainakin osittain tabuna.  Jotta riittävä transgressio säilyisi.

 

b. Edellinen koskee toki lähinnä "ei-uskonnollisia" (perinteisessä mielessä) yhteiskuntia.

 

33a. Usein puhe on kiroamisen, uloshengittämisen tapainen ulostusliike.

Välttämätön. Sillä ei ole kommunikatiivista tarkoitusta.

 

b. Argumenttini julkituonti – ei itse argumentti – on eräs ulostuksen muoto. Ulostin sen teille.

 

c. Tiedän, ettei argumenttini saa ihmisiä hankkimasta lapsia. Se oli kuitenkin ulostettava.

 

34a. Kaikelle ekstaattiselle on ominaista sisäisen ja ulkoisen vauhdin kovuus

 

b. Paniikki on ekstaasin käänteinen muoto. Vauhti on luja ja tulee ns. "ulkoapäin", minä ei hallitse sitä, vaikka se haluaa hallita.

 

c. Eli: flow. Hahhahhahhahhahhahhahhahhaaaaaaa.

 

35. Tokihan minunkin on myönnettävä, että ihmiset ovat bakteereja nerokkaampia. Ihmiset pystyvät kloonautumaan, bakteerit vain ja ainoastaan jakautumaan.

 

36. On totta, että arvon minkä "halveksinta" ja "kirous" saavat, joutuvat kantamaan liiaksi näiden asioiden sanallisesti tavoitettavat muodot. Mutta siitäkin on pakko päästä yli, on uskallettava huomauttaa aiheettomasta vittuilusta. Raja-arvoa on vaikea vetää, koska paikoin vittuilu kuten kiroaminenkin on terveelle elimistölle välttämätön, lähes hengittämisen kaltainen asia; mutta jos se on aina se on toki poistettava. Tämä ei tietenkään koske minua, koska voimani on niin pieni muuta maailmaa vastaan.

 

37. Russ Meyer, tuo tissigenren Tarkovski, on lähes idolini. Tässä taannoin katsoimme kaverieni kanssa asunnollani elokuvaa nimeltä Supervixens. Kaverini pitävät minua muutenkin kai suhteellisen epänormaalina, mutta nauruni tuodessa kyyneleet silmiini elokuvan seksiä ja väkivaltaa uhkuvissa jaksoissa, aistin heidän reaktioissaan jotain uutta. He kai tavoittivat – tai kuvittelivat tavoittaneensa – minusta jotain aiemmin piilossa pysynyttä todellista hulluutta. Käsittivät aivan väärin. Asiat ovat päinvastoin, ja Russ Meyer, tuo vulgaari ekshibitionisti, tuo elokuvissaan ihmisistä julki piirteitä tavalla johon ei pysty kukaan. Tämä mies on nero.

 

38. Eräät tiedemiehet ovat tulleet tulokseen, että Rooman valtakunnan tuho johtui osaksi siitä, että orjat lakkasivat tuottamasta jälkeläisiä, koska yhteiskunta ei tarjonnut heidän jälkeläisilleen orjuutta parempaa tulevaisuutta. Rooman valtakunnan hallitsijat varmasti olisivat kironneet entistäkin katkerammin jos olisivat tienneet, että hetken – mutta kuitenkin hetken – kuluttua on olemassa operaatio nimeltä keinosiemennys. Tilanne on hedelmällisempi nyt. Enää ei orjien kapina onnistuisi.

 

39. Ekstaasihakuisen elämäntavan vahvin vaihtoehto on autuushakuinen elämäntapa, joka käy usein kiertotien kautta. Uskonnollinen polku on usein autuuden vasta masokismin kautta saavuttava. Mutta se on ekstaasia vahvempi, sillä "Tarkoitus" löytyy. Ja Geenin kopioinnin kannalta ehdottomasti ainakin pysyvänä ratkaisuna parempi.

 

40. Kuten sanottua aksidentaalista ei tuoteta, vaikka se on käytännössä toiminnan välttämätön seuraus. Se on usein kirottava, se on järjestelmän ehto. Mutta ei liikaa. Eikä muisti tai ehdollistumisrefleksi saa olla liian hyvä. Kiroamisaktiin jääminen rappeuttaa järjestelmän.

 

41. Rituaalin on hävitettävä. Ymmärrettävä sen tärkeys. Ehkä valitettavaa, mutta muistin on pysyttävä. Mutta ohjelma on koodattava yhden osan tavoittamattomaksi, palasiksi. Jotta kuva ei olisi liian tarkka. Muistaminen (tallennetun täydellisesti lukeva, mitään uskonnollista lisäämättä) ja näkeminen ei saa koskaan enää tulla. Mutta tämä ei toki ole totaalista järjestelmää vastaan.

 

42. Yksittäinen jälki ei ole vielä mitään, mutta melodia ei voi toteutua ilman sitä. Riitasointu kuten jälkikin on välttämätön ehto. Riitasointu korottaa taideteoksen.

 

43. Tarkoittavat, että haaksirikot tuovat jännitystä laivamatkoihin. Että traagisella ja romanttisella tavalla keskitysleirit korottavat elämän.

 

44. Säröstä valo pääsee sisään. (Leonard Cohen)

 

45. Uhri korottaa elämän. (Uhri on eräs banaalin häivytyskeinoista)

 

46. Kipu on vain tie Jumalan luokse (leibnizlainen näkemys). Mutta liika on liikaa: Munillepotkuja tarpeeksi, niin fertiliteetti katoaa.

 

47. DNA:ni on rikki. Mutta virheeni on todennäköisesti vain muutamassa geenissä. Geneettinen ainekseni ja kulttuurinen perintöni on erittäin suurella varmuudella suunnilleen sama kuin muidenkin. Järjetöntä olisi kuvitella, että edes minä – Geenin kopioinnin reuna-alueiden löytöretkeläinen - kovin helposti voisi löytää sukupuolisesta semiotiikasta vapaan alueen. Se on musiikissakin. Ei toki suoraan, mutta yhä uudelleen tajuntaan pamahtaa mielteitä, joille kuin refleksinä annan määreet "kaunis, alkuperäinen, tavoittamaton." Voiko olla enempää uskonnollinen? Skitsofrenian asteeni on näin ollen jopa keskivertolänsimaisyksilön skitsofreniaa suurempi.

 

48. Siinä määrin olen konformisti ja ennen kaikkea normaali, että humalassa saan nietzscheläisiä piirteitä: EI SITÄ VOI ARVOSTELLA SISÄLTÄPÄIN!

 

b. Nietzschen argumentti elämästä on pelkkä runollinen mielipideväittämä. Elämä vain uusi Jumalan muoto.

 

c. Wittgensteinilta löytyy lähes samanlaista argumentaatiota: "Maailman merkityksen täytyy olla maailman ulkopuolella".

 

Wittgensteinin tapa suhtautua maailmaan kuin lauseisiin on mielenkiintoinen.

Mutta: Vaikka olisimmekin pelkkiä sanoja tai kirjaimia tai niiden osia (ehkä Jumalan ajatuksia digitaalisessa muodossa), emme ole valinneet paikkaamme. Kirjain, vaikka omaisikin tietoisuuden ja lyhyen etäisyyden näkökyvyn (Huu!), ei tietenkään näe koko tekstiä. Huuhaata on silti väittää merkitysten olevan ainoastaan ulkopuolella.

 

d. Mutta ah ehkä sittenkin olen väärässä – niin kuin aina muiden mielestä olen -, ehkä jossain on "piste" jonka jälkeen maailman sisäisistä merkityksistä puhuminen tarkoittaa samaa kuin jos matemaatikko puhuisi numeroiden olevan tajunnallisia olentoja ja kommunikoivan keskenään. AAAAH, Valmiina olemaan olemassa. Sillä ehkä ns. meidän tietoisuutemme suhteessa Suurempaan on kuin numeron kolme tietoisuus suhteessa keskivertoihmisen tietoisuuteen. Paloja Jumalan Nukketalossa.

 

e. "Ole Valmis"

 

f. Ja moraaliset argumentit, jotka kohdistavat väkivallan viattomiin ovat ehkä osa strategiaa. Miksi olen näin tyhmä, miksi emmin: Tottakai on!

 

49. Nautintoni rakenne on perverssi (tuskin Geenin kannalta) lukiessani Christopher Browningin kirjaa Saksan armeijan 101. reservipoliisipataljoonan vaiheista 2. maailmansodassa ja kuunnellessani samaan aikaan Fausto Lealin esitystä "Perché?", joka kuuluu italoiskelmän kautta aikojen parhaimpiin saavutuksiin. Kusipää, joka minäkin olen, saa jotain ahdistavaa nautintoa lukiessani natsien teoista.  Siitä miten "aivan tavalliset rivimiehet" eivät pelkuruuttaan uskalla uhmata esimiehen käskyä ampua juutalaiset. Tämänkaltainen perverssiys on toki ihmislajille yleistä. Mutta, vittu minä vihaan natseja – vaikka olen kusipää, niin en perkele ole das Man. Jumalauta, en olisi ampunut.

 

50. Vaikka emme valitse itseämme, emmekä usein edes pyrkimyksiämme (olemme geenilaivoja, kuten Dawkins asian ilmaisee) on meillä jonkin verran vapaata tahtoa. Itsensä valitseminen on tietenkin mahdotonta, jumalallinen ilmiö. Mutta meillä on tietyssä rajoissa vapaa tahto tehdä koneistollamme mitä teemme. Olin 17 ja uskoin asioiden ennaltamääräytymiseen, kävelin ostoskeskuksen katuja ja mietin mitä jos pudottaisin tuon miehen oikealla koukulla? Tekonihan ovat kuitenkin ennaltamäärätyt. En lyönyt. Vaikka valintanikin olisi ollut ennaltamäärätty: On parempi että asiat on määrätty niin, että ne ovat hyvin (toinen asia on, onko viattoman miehen lyöminen väärin – se ei kuulu tähän).

Ei pidä suggestoitua atomien asennosta, ja antaa sen määrätä. (Sekin on toki valinta, helvetin huono valinta).

 

51. Usein välttämätön aines on kiroamisen kohde. Mutta välttämättömän aineksen kiroaminen on myös välttämätöntä. Moni uskonnollinen ihminen (useimmat loogiset postpositivistit ja vulgaarimaterialisteiksi itsensä määrittävät teoreettisen fysiikan professorit lasketaan myös) saa tästä orgastista nautintoa.

 

b. Mutta pelin nyrkkisääntö on: Kukaan pelissä oleva ei hyväksy pelin olemusta.

 

c. Toisin sanoen harvat käsittävät pelin olemuksen. Mutta, nekin jotka käsittävät, joutuvat pelaamaan ainakin jonkin aikaa.

 

 d. Masokisti nauttii kivusta (toki on myönnettävä sekin, että "masokismi" on usein nimenanto asioille joiden havainnoinnin erottelutarkkuus on huono. Nähdään vain sumeana kokonaisuutena. Eli "masokismi" ei usein ole masokismia, eli todellista kivusta nauttimista.) Mutta todellinenkin MASOKISMI – PAINOTAN NIMENOMAAN NAUTINNOLLISTA PUOLTA, johon sana "masokismi" pohjimmiltaan viittaa – ON PAIKALLINEN TILA. Suhde joka on totta masokismissa (siis vasta masokismissa, PUHDAS KIPU EI OLE MASOKISMIA), on eri tila kuin kipu. MASOKISTI EI AJA KIPUA KOKEVAN ASIAA. Masokisti nauttii kivusta.

 

e. Kipu voi korottaa ja riitasointu kohottaa taideteoksen. Mutta silloin kun ainoastaan riitasointu näyttäytyy ilman siitä saatavaa tyydytystä, kaikki ovat olevinaan riitasointua vastaan.  Useimmat luottavat Tarkoitukseen ja unohtavat tämän.

 

52. Näyttää siltä, että myös kyynisyys on elämän asialla. Negatiivisen välttämätön nielemis/sulattamis/ulostamispiste, jonka jälkeen hermojärjestelmä on elämän kannalta jälleen parempi.

 

53. Totta kai on etäännytettävä. Laitettava osa itsestä katatoniaan – hiljaiseksi, keskittyneeksi, mutta liikkumattomaksi. Dopamiinien noustessa palauttaen mieleen totuuksia tyyliin "Elämä on emergentin laskennan muoto, joka syntyi kaaoksen rajoilla" (Claus Emmeche: Tekoelämä). Huumaustilanne auttaa asiassa ratkaisevasti, emmehän ole jumalia.

 

54. Tietysti myös analysointi on eräs perversion muoto –  elämälle vieras ilmiö (tosin laskennan ja eloonjäämisen totaalisen automatisoinnin koittaessa vanhanaikainen käsitys). Kuten jumalakin, analyysi on hallinnan ja paon muoto.

 

b. Transgressio ei ole perversiota. Ainakaan Järjestelmän kyseenalaistavassa mielessä.

 

55. Liukuminen tarkoittaa hallinnan asteen merkittävää pienenemistä. Uskonto toimii parhaimmillaan ihanana liukumisen muotona . Kontrolli siirtyy Jumalalle ja Jumalan tehtävänä on toimia hallinnan muotona.

 

56. Eräs henkilö sanoi minulle kerran: "Tapa itsesi." Vastasin: "En. Ainakaan vielä." Perustelin itselleni vastaustani sillä, että argumenttini ei ollut vielä julkinen. Mutta ehkä se oli tekosyy. Kai olen hengissä siksi, että on saatava Geenit kopioitua. Ulkopuoliset tarkkailijat (joitakin perkele on) pitävät asiaa tietenkin itsestäänselvänä. Mutta vaikka sen näenkin, asian lopullinen tajuaminen on tietenkin vasta edessä.

 

57a. Pienempänä vihasin Karman lakia. En ymmärtänyt sitä, että jos A tappaessaan B:n kiduttamalla joutuisi kuitenkin vastuuseen teostaan. Jos vain hän täyttäisi Karman lain. Eli molemmat, A sekä B joutuisivat kärsimään Karmaa toteuttaessaan. Sitten sain vihiä Hegelistä. Pian kaikki oli selvää.

(Haaksirikot tai edes juudakset eivät ole ongelmia vaan pseudo-ongelmia – kuten Antero Vipunen)

 

b. Ei ole merkityksellistä jos et pysty ratkaisemaan yhtään ongelmaa Antero Vipusen kirjasta.

 

c. Hegelillä on vastaus.

 

58. Esitän tässä viimeisimmän pseudohaiku-runoni:

Tahtoisin olla

Nelly Furtado

En vain ole. Perkele!

 

59. Vaikka olisin maailman hulluin/+pahin olento se ei ole loogisesti pätevä argumentti omaani vastaan.

 

60. Ajatella, vaikka nykykäsityksen mukaan maailmankaikkeuden energian kokonaismäärä on nolla, syntyi ilmiö nimeltä elämä. Kuten Paul Davies asian ilmaisee: "Elämä on liian hyvää ollakseen totta."

 

61. Geenin kopioinnin kannalta menestyksekkäiden strategioiden eräs lieveilmiö (?), ehkä sairauskin - ehkä jopa sir Richard Dawkinsinkin mielestä - on tuska itsetarkoituksena .  Siis ei oma. Saavutaan jalon ja viattoman ruumiillistamiseen ulosteiden kanssa välittömään kontaktiin ja totaalisen alistamisen – ei toiminnan, "yleisen edun" välikappaleeksi – vaan olennaiseksi objektiksi.

 

62. Havaiten ongelma välttämättömän aksidentaalisen aineksen väkivaltaisuudessa. Vastauksena tähän ehdollistaen asiat uudelleen, ei välttäen vaan lopulta pyrkien aiheuttamaan kipua.

 

63. Moraalin korkein aste on tietenkin samurain itsensä valitsema tie Helvettiin,  mutta "heittäytymisen" korkein aste on jumalan/elämän edessä heittäytyä alasti korkeista rakennuksista (En tarkoita WTC:n tapahtumia. Järkytyin niistä.) luottaen siihen, että jumala ottaa kiinni. Ilman pelkoa, mutta alasti kivulle mahdollisimman alttiina.

 

64. Vaikka analogia Sören Kierkegaardin tekstien abstrakteihin vertauskuviin voi jollain tulla mieleen, tarkoitan kuitenkin todellista hyppäämistä. Kipu on konkreettinen asia. Ei pelkoa kivusta tai

EI                                                             AINAKAAN                                            SUOJAUSTA.

Heittäytyminen, aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaahhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhHHH

HHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHH!!

 

 

65a. Kyberneettisen DNA:n (sis. sekä ohjelmiston että laitteiston) nerous: "Kaikki oli vain tätä varten".

 

b. Katarsis on ulostuslinja, jonka jälkeen optimismi luonnistuu helpommin. Senhän me tiedämme. Mutta ah, emme tienneet että se onkin päämäärä!

 

c. Meille syötettiin vain siksi, että saisimme oksentaa. Ja kokea katarttisen orgasmin, joka muuten ei olisi mahdollinen.