Otantani kansainvälisen nykyelokuvan suhteen on rajattu ja toki myöskään en ole kaikkea nykypäivän kotimaistakaan nähnyt, mutta huomattavan paljon on viime vuosina julkaistu hyviä kotimaisia elokuvia. Suomalainen elokuva voi hyvinkin olla maailman eliittiä/elokuva. Eli toisin sanoen, keskimääräinen kotimainen elokuva on lähellä maailman kärkeä suhteessa lähes minkä tahansa muun maan keskimääräiseen elokuvaan.

Katsoin viime viikolla Oscar-voittajan vuodelta 2020 eli eteläkorealaisen Gisaengchungin (Parasite). Näyttelijätyö oli hyvää, kuten leikkaus ja rytmitys (tosin eivät mitään nuoremman Kaurismäen parhaimpien leffojen tasoa). Juonessa oli mielenkiintoisia piirteitä, loppu oli jossain määrin odotettavissa - ainakin jollain tasolla jo melko varhaisessa vaiheessa, ehkä elokuvan puolessa välissä tai niillä main. 

Luokkaerojen korostaminen oli vähän fifty-sixty -juttu. Toisaalta hyvä, toisaalta turhan lähellä mikkoniskasten surmanluotiromantisointeja - tosin on todettava että aika kauas tästä onneksi jäätiin. Elokuvan loputtua oli vaikea sanoa, oliko elokuva hyvä vai huono, vai ehkä jotain siltä väliltä. Yhtä kaikki, melko vaikuttava se oli. Lopulta taivun arvosanaan 7/10 asteikolla 1-10, eli suhteellisen hyvä elokuva Gisaengchung on.

Saman 7/10 arvosanan kyseisen vuoden 2019 elokuvista annan kotimaisille Auroralle ja Koirat eivät käytä housuja -elokuvalle. Vuoden 2020 Teräsleidit on samaa tasoa. Kari Hotakaisen romaaniin perustuva vuoden 2018 elokuva Ihmisen osa on taas näitä kolmea vielä luokkaa parempi, erinomainen elokuva, vahva 8/10. Kehuttua viime vuoden leffaa Hytti nro 6:a en ole vielä nähnyt.

Suomalaista elokuvaa on paljon arvosteltu. Eräs syy tähän lienee otantaharha, kokemus suomalaisesta elokuvasta todennäköisemmin lähenee suomalaisen elokuvan keskivertoa (suomalainen keskivertokatselija katselee suomalaista elokuvaa todennäköisemmin laajemmalla skaalalla kuin esimerkiksi amerikkalaista tai korealaista elokuvaa). Näin ollen korostuu suomalaisen elokuvan keskiverto- tai mediaanielokuva suosion suhteen kun taas ulkomaisten elokuvien tarjonnassa ja täten myös katsomisessa korostuu kansainvälisesti suosituimmat elokuvat. Suosituimpia elokuvia pidetään keskimääräistä parempina, riippumatta siitä miten hyviä nämä elokuvat noin yleisesti ottaen ovat. Elokuvakriitikot poikkeavat viiteryhmänä tästä ainakin jonkin verran. Hypoteesi: Jos ihmiset näkisivät laajemmin miten surkeaa noin keskimääräisesti elokuva yleensä kansainvälisesti on, kotimaisen elokuvan yleinen arvostus saattaisi nousta.