Päätin listata 30 suomalaista elokuvaa periaatteella yksi elokuva/ohjaaja. Ja samasta elokuvasta vain yksi versio, tämän vuoksi Tuntemattomasta sotilaasta on vain yksi versio. Dokumentit olen rajannut pois. On myös monia klassikoita, joita en ole nähnyt (kuten Nyrki Tapiovaaran Varastettu kuolema) tai jonka näkemisestä on kulunut liian kauan aikaa (kuten esimerkiksi Erik Blombergin Valkoinen peura). Muun muassa Jaakko Pakkasvirta olisi voinut listalle toisena päivänä päästä, tänään ei. Olli Saarelan Rukajärven tie kuuluisi todennäköisesti listalle, mutta siitäkin on liian kauan, kun olen sen nähnyt.
 
 
Mika Kaurismäki: Arvottomat (Mika Kaurismäen ensimmäinen pitkä elokuva on täysosuma. Käsikirjoituksessa oli mukana myös veljensä Aki.)
Tapio Suominen: Täältä tullaan, elämä! (Pysäyttävä nuorisokuvaus 80-luvun taitteesta.)
Mikko Niskanen: Ajolähtö (Pojat saattaa olla elokuvana parempi, tämä on henkilökohtainen suosikkini. Kahdeksan surmanluotia on kaikesta arvostuksestaan huolimatta moraalinen rimanalitus.)
Perttu Leppä: Pitkä kuuma kesä (Sympaattinen nuorisokuvaus 90-luvun lopulta sijoittuen kuitenkin vuoteen 1980, jota mainostettiin "suomirockin syntymävuotena".) 
J-P Valkeapää: He ovat paenneet (Tämä vaikuttava ja palkittu elokuva on jakanut mielipiteitä. Riippumatta siitä onko elokuva hyvä vai huono, on se listalla jo pelkän vaikuttavuutensa takia.)
Miia Tervo: Aurora (Juhlimista ja kulttuurien kevyitä yhteentörmäyksiä 2010-luvun Rovaniemellä.)
Matti Ijäs: Painija (Eläkeikäinen entinen painija ja voimamies käy yhden miehen taistelua ikää ja hoitolaitoksen julmia käytäntöjä vastaan.)
Pekka Parikka: Talvisota (Ei valloittanut Hollywoodia niin kuin suunnitelma oli, mutta oli erityisen vaikuttava elokuvateatterissa nähtynä 14-vuotiaan pojan silmin.)
Aki Kaurismäki: Kauas pilvet karkaavat (Ehkä sydämellisin elokuva Aki Kaurismäen loistokkaasta filmografiasta. Jonain toisena päivänä valinta olisi ollut ehkä Varjoja paratiisissa tai ehkä Ariel. Tai joku muu. Valinnanvaraa on.)
Jari Halonen: Joulubileet (Ihmisenä vastenmielinen Halonen piti tätä elokuvaansa kai välityönä. Oiva Lohtanderin ja Jorma Tommilan roolisuoritukset jo itsessään takaavat listapaikan.)
Veikko Aaltonen: Tuhlaajapoika (Vankilasta kotiutunut nuori mies hakkaa ihmisiä näiden omasta pyynnöstä sillä seurauksella, että tutustuu perverssiin psykiatriin, joka yrittää kietoa hänet otteeseensa. Tässä pahan mielen elokuvassa pääpari Hannu Kivioja ja Esko Salmisen laittavat parastaan.)
Claes Olsson: Akvaariorakkaus (Tämä haukuttu 90-luvun alun leffa perustuu Anna-Leena Härkösen romaaniin. Mielestäni toimii jo pelkkänä dokumenttina ajastaan.)
Christian Lindblad: Ripa ruostuu (Nuoren elokuvaohjaajan alkoholin ja suurten haaveiden täyttämä odysseia tarjoaa tragiikkaa ja komiikkaa.)
Aleksi Mäkelä: Häjyt (Rikolliskaksikko terrorisoi syyttömiä ja oletettuja syyllisiä 90-luvun lopun Pohjanmaalla kitkerin seurauksin.)
Ilkka Vanne: Lakeuden kutsu (Onnistunut Antti Tuurin romaanin filmatisointi vuodelta 2000.)
Markku Pölönen: Onnen maa (Vaikka onkin lyhytelokuva, tätä ei voi ohittaa. Kulttuuriantropologinen aikamatka Suomeen, jota ei enää ole.)
Risto Jarva: Ruusujen aika (Omalaatuinen tieteiselokuva on mielenkiintoinen jo ajankuvansa takia.)
Seppo Huunonen: Lampaansyöjät (Leo Lastumäki ja Heikki Kinnunen filosofoivat rosvopaistin äärellä aikansa hittielokuvassa.)
Veikko Kerttula: Simpauttaja (Vehkeilyä ja maalaisromantiikkaa niin ikään jo menneessä maalais-Suomessa.)
Ere Kokkonen: Uuno Turhapuro armeijan leivissä (Yksi Uunokin täytyy listalle laittaa. Tämä komedia on aidosti naurattanut useammassakin kohdassa.)
Kari Paljakka: Veturimiehet heiluttaa (Samuli Edelmann ja Santeri Kinnunen nuorina miehinä. Lopun kohtaus Porin linja-autoasemalla on kaunis ja traaginen.)
Matti Kassila: Jäähyväiset presidentille (Vaikka Komisario Palmun erehdys on monen mielestä Kassilan paras elokuva, on tämä henkilökohtainen suosikkini. Hannu Lauri tekee ehkä elämänsä roolin presidentin murhaan valmistautuvana psykopaattina Pentti Kirstilän dekkarin mehukkkaassa filmatisoinnissa.)
Tapio Piirainen: Raid (Vaikka elokuva on selkeä pudotus täyden kympin tv-sarjaan on elokuvakin perusteltu pelkästään hersyvän henkilögalleriansa vuoksi.)
Åke Lindman: Tali-Ihantala 1944 (Vaikuttava elokuva. Myös sotaveteraanin silmin, todistin asian itse.)
Heikki Kujanpää: Putoavia enkeleitä (Lauri Viidan ja Aila Meriluodon myrskyisän avioliiton kuvaus. Tommi Korpela vakuuttaa vimmaisena Viitana.)
Timo Koivusalo: Täällä Pohjantähden alla 1-2 (Lähes kaikkialla haukuttu Koivusalo onnistuu mielestäni erinomaisesti tässä elokuvassa. Laineen versiota en ole nähnyt.)
Aku Louhimies: Tuntematon sotilas (Mielestäni paras versio aiheesta. Elokuvan loputtua mieleni valtasi vahvana ajatus siitä, että elämä on väärin.)
Juha Lehtola: Ihmisen osa (Hannu-Pekka Björkman tekee upean roolin näytellen epäonnista liikemiestä elokuvassa, joka tarjoaa yllin kyllin tragiikkaa ja komediaa.)
Pamela Tola: Teräsleidit (Hieno näyttelijäkolmikko Uotila, Sella & Pakkasvirta nuorekkaina eläkeläisinä riemukkaassa komediassa, joka lienee useimmille heidän ikäpolvensa edustajille turhan roisi.)
Johanna Vuoksenmaa: 70 on vain numero. (Hannele Lauri loistaa ikääntyvänä iskelmälaulajana ainakin toistaiseksi uransa ainoassa pääroolissa. Elokuvan rytmi ja musiikkivalinnat toimivat.)