Eräältä syksyiseltä yöltä 2003.

 

SINUA EI OLLUTKAAN


Tahdon jonkun jolle antautua, ripittäytyä
kuin tarjoten haavani esiin
sanoen revi minut auki, paranna
sortua edessäsi
ja herätä jossain jolle ei ole nimeä

rakastuen tiistai-iltapäivään
tuntematta enää halua kadota
huimaus yhdestä katseesta
unohtaa nimensä, 
kaiken 
ihmetellen ääntä televisiossa,
heittäen lempeästi keskelle keskiviikkoaamua
eikä enää tietää mitä on yksin

kaikkein kaunein on saavuttamatonta
sinun ei koskaan tarkoitettu elävän
loin sinut yöhön
liian pimeään minullekin
ainoa elinpaikkamme ja ikuisuutemme
ja ihmeellinen nostalgia aamuteeveeseen, 
kuin jälkenä meistä joiden ei koskaan pitänyt tapahtua