...jonka S. Albert Kivinen kumosi

Päivän mietelause numero kaksi(2) olkoon tuo C.H. Langfordin "Analyysi on aina väärä tai triviaali."

 

Ehkä olen väsynyt (ja masentunut: testin mukaan keskivaikeasti, tilannetta on jatkunut noin vuodesta 1988, joten elimistö on adaptoitunut jossakin määrin), mutta näen tässä pätkässä (lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Epistemologia):

"Perinteinen määritelmä tiedolle jakaa tiedon käsitteen kolmeen osaan. Ensiksi ajatellaan, että jos joku tietää jotakin, sanokaamme "ulkona sataa", on hänellä oltava uskomus kyseisestä asiasta, ts. hänen on oltava sitoutunut ajattelemaan, että "ulkona sataa" on tosi. Toiseksi, ei voi olla niin, että joku tietäisi, että "ulkona sataa", mutta "ulkona sataa" olisi epätosi. Tieto edellyttää totuutta. Kolmanneksi, sanan "tieto" soveltamisella subjektiin ja tiettyyn väitteeseen annetaan merkki ko. subjektin luotettavuudesta mainitun väitteen suhteen. Yleensä myös ajatellaan, että subjektilla tulisi tällaisissa tapauksissa olla jonkinlainen henkilökohtainen varmuus tarkastellun väitteen suhteen, ja on luonnollista, että tällaisesta varmuudesta seuraa kyky esittää rationaalisia perusteluja uskotulle väitteelle. Näin olemme saapuneet nk. klassinen tiedon analyysiin, joka on täsmällisesti ottaen seuraava (alla S pitää paikkaa tietäväksi väitetyn nimelle, ja p puolestaan väitteelle, joka sanotaan tiedetyksi).

S tietää, että p, jos ja vain jos seuraavat kolme ehtoa ovat voimassa.
1. S uskoo, että p;
2. p on tosi;
3. S on oikeutettu uskomaan, että p.

Esimerkiksi perinteisen tiedonanalyysin nojalla Pekka tietää, että jääkaapissa on kaljaa, jos Pekalla on tosi uskomus "jääkaapissa on kaljaa" ja hän pystyy tarvittaessa esittämään rationaalisen perustelun (tai muuten osoittamaan episteemisen asemansa) uskomukselleen, esim. "Kävin juuri kaupassa ja laitoin ostamani oluet jääkaappiin, ja tiedän, ettei kukaan ole käynyt jääkaapilla jälkeeni".

Perinteisen tiedonanalyysin ongelmat: Gettierin vastaesimerkit

Perinteinen tietokäsitys on arkiajattelun valossa varsin hyväksyttävä. Kuitenkin Edmund Gettier hätkähdytti filosofeja vuonna 1963 julkaisemallaan artikkelilla "Is Justified True Belief Knowledge", jossa hän pyrki osoittamaan klassisen tiedonanalyysin virheellisyyden. Gettierin artikkelu on ollut innokkaan keskustelun kohteena epistemologien piirissä julkaisuajankohdastaan lähtien.

Artikkelissaan Gettier pyrki kahden vastaesimerkin avulla osoittamaan, että klassisen tiedon määritelmän kolmen ehdon täyttyminen ei vielä riitä siihen, että voimme sanoa jonkin henkilön tietävän jotakin. Toinen Gettierin vastaesimerkeistä on seuraavan kaltainen tarina.

Smith ja Jones ovat hakeneet samaa työpaikkaa, ja istuvat nyt johtajan toimiston ulkopuolella odottaen kutsua haastatteluun. Työpaikan saaja päätetään välittömästi haastattelun jälkeen. Smith on johtajan hyvä ystävä ja Jonesia kokeneemmaksi tunnustettu työntekijä, joten Smith uskoo saavansa työpaikan Jonesin sijaan. Odotellessaan Smith hypistelee taskussaan olevia kolikoita ja toteaa, että hänellä on täsmälleen 3 kolikkoa taskussaan. Hetken kuluttua Smith ja Jones haastatellaan, erikseen kuten tapana on. Smithin haastattelu sujuu normalisti. Vaikka työpaikan saajan nimeä ei syystä tai toisesta ilmoitettukaan heti kun haastattelut olivat ohi, uskoo Smith, että työpaikan saajalla on täsmälleen 3 kolikkoa taskussaan. Kuten todettua, Smithillä on hyvä perustelu uskomukselleen. Jos Smithin uskomus on vielä tosi, seuraa perinteisen tiedon analyysin nojalla, että hän tietää, että työpaikan saajalla on täsmälleen 3 kolikkoa taskussaan. Ajatellaan, että on käynyt seuraavasti. Johtaja päättikin kaikkien yllätykseksi, että Jones saa työpaikan. Lisäksi, aivan sattumalta, Jonesilla on myös taskussaan täsmälleen 3 kolikkoa. Näin siis Smithillä todellakin on oikeutettu tosi uskomus, ja vaikuttaisi siltä, että jos perinteinen tiedon analyysi hyväksytään, niin meidän tulisi sanoa, että Smith tietää, että työpaikan saajalla on täsmälleen 3 kolikkoa taskussaan.

Monet filosofit, Gettier etunenässä, ovat vetäneet yllä esitetystä tarinasta ja muista vastaavista sen johtopäätöksen, että perinteisessä tiedon analyysissa on oltava jotakin vikaa. Tarina ei tunnu kuvaavan tilannetta jossa Smithillä on tietoa, vaan tilanteen, jossa Smithillä on tosi uskomus, ja vain sattumalta oikeaan uskomukseen ohjanneet perustelut.

Perinteiselle tiedonanalyysille on esitetty monia parannuksia tarkoituksena estää Gettier-tyyppiset ongelmat. Jotkut filosofit ovat etsineet nk. neljättä ehtoa, jonka lisääminen tekisi perinteisestä tiedon analyysistä hyväksyttävän. Toiset ovat taas yrittäneet esittää nk. reliabilistisen tietoteorian, analysoiden sanan "tieto" merkitystä korvaten perinteisen oikeutusehdon jonkinlaisella luotettavuusehdolla. Tällaisista teorioista on mainetta kerännyt muiden muassa Robert Nozickin teoria."

 

yhtäläisyyden tämän kanssa http://www.tsv.fi/ttapaht/013/kivinen.htm ja tietty sen iltatähti-aamutähti -sydeemin kans myös. Tai ei oikeestaan.

Niin ja Markku Mäki, joka aina (no ei ny aina) tuputtaa sitä, että "informaatio" ja "tieto" on radikaalisti eri juttuja, esitti joskus jossain artikkelissaan kuvailun oikean vastauksen ja tiedon välisestä suhteesta: joku vastasi oikein johonkin filosofian(historian) kysymykseen, että Sokrates/Socrates tietenkin. "Kyllähän mä nyt brassifutista sen verran olen seurannut."

http://www.planetworldcup.com/LEGENDS/socrates.html

Socrates oli koulutukseltaan lääkäri, poltti 40 röökiä päivässä ollessaan maailman parhaita futareita, mut piru vie se missas sen rankkarin Meksikossa 1986 puolivälierissä kakkossuosikkiani Ranskaa vastaan.