Päivitänpä blogia, kun on tylsää. Katsoin hetki sitten elokuvan Tyttö sinä olet tähti (Suomi, 2005). Oli hyvä.
Ei liity mitenkään edelliseen, mutta on alettava hakkaamaan säännöllisesti solar plexusta ja mahaa muutenkin, käytäntö jota olen tehnyt säännöllisesti 90-luvulta. Oli aika, kun aloitin joka aamun viiden sekunnin lyöntirumballa palleaan. Joskus alkuaikoina sain itseltäni ilmat pihalle. Myöhemmin siirryin minuutti viikossa -käytäntöön. Ei pelkästään palleaan, vaan koko mahan alueelle. Kauheasti voimaahan iskuihin ei saa, kun itse itseään lyö. Silti, mahani kesti treenaamattoman kaverin paljaan nyrkin. Ja keskivertotreenaajan voimalyönnin hanskalla. Aikoinaan kun sparrasin erästä raskaan sarjaan nyrkkeilijää, piti vatsaa oikeasti suojata. Eli ei mopedilla mahdottomiin. Harrastin lyöntirumbaani 90-luvulta marraskuuhun 2022, kunnes tuli umpilisäkeleikkaus. Nyt mahani alkaa olla ennusteen mukaan jo liki sataprosenttisessa tikissä. Avannehoitaja sanoi toki, että täysin se ei tule palautumaan tilaan ennen sairastumista. No, aika näyttää. Aikoinaan DEXA-luuntiheysmittauksessa kylkieni luuntiheys oli jotain reilut 25 prosenttia parempi kuin keskivertomiehen. Uskon, että lyöntisessioillani oli vaikutusta asiaan. Luutkin, uskon, vahvistuivat.
 
Eilen romanialaista vetoa vyön kanssa 12x140 kg. Se on okei, vaikka kaukana huippupainoista. Nivelrikko, jonka hankin viime vuonna futsalista, näyttäisi olevan parempaan päin. Pääsen etukyykyssä jo kunnolla alas. Jälleen, painot ovat pienehköt omastakin huipputasostani. Pitempiä takakyykkysarjoja pitänee alkaa tehdä viimein jossain melko lähitulevaisuudessa.
 
Mutta, täytyy välillä itsellenikin painottaa, että mistä tähän on tultu. Vuosi sitten en päässyt painojen kanssa kunnolla kyykkyyn. Tammikuussa sairaalaepisodin jälkeen aloitin lihaskuntoharjoittelun todella pohjalta. Ja huhtikuussa jalkatreenissä umpisuoli tuli arviolta kymmenen senttiä pihalle paskapussin kanssa treenatessani. Hätätilaleikkaus piti tehdä, siitä iso kiitos julkiselle terveydenhoidolle. Nyt olen varonut liian kovaa treenaamista. Himmaillut enemmän. Täysin varmaa ei ollut talvella edes se, että saanko paskapussia ikinä pois, vai onko elettävä sen kanssa loppuikä. Eli nyt on moni asia verraten hyvin.