”Mene kävelylle, kasvata aavistuksia, kirjoita kaikki muistiin mutta pidä kansiosi sotkuisina, omaksu onnekkuus, tee tuottavia virheitä, harrasta monia asioita, käy kahviloissa ja muissa helposti muuttuvissa verkostoissa, seuraa linkkejä, anna toisten rakentaa ajatustesi varaan, lainaa, kierrätä, keksi uudelleen. Rakenna kirjava rantatöyräs.” (Steven Johnson, Mistä hyvät ajatukset tulevat. Innovaation luonnonhistoria, 2011, 188-189, Terra Cognita. Käännös Kimmo Pietiläinen. WHERE GOOD IDEAS COME FROM. The Natural History of Innovation, 2010)  

 
 
 
 
Huomioita oivalluksesta ja luovuudesta
 
 
Robert Sternbergin mukaan sisäiselle oivallukselle on ominaista:
 
1) Taju erottaa relevantti ja irrelevantti toisistaan.
 
2) Valikoiva yhdisteleminen. Yhdistää olennaiset informaationpalaset relevantilla tavalla. Nähdä kokonaisuus, tarina, irrallisten palasten sijaan.
 
3) Valikoiva vertailu. Nähdä se miten uudet löydökset suhteutuvat vanhaan. Nähdä yhteiset tekijät. Nähdä se mitä uutta on löydetty.
 
 
 
Olennaista luovuudelle (Todd I. Lubart):
 
1) Kyky identifioida ongelma joka tulee ratkaista, määritellä se ja uudelleenmääritellä se.
 
2) Havaita relevantti informaatio ympäristöstä ja jakaa se osiin. 
 (Selective encoding)
 
3) Havaita samankaltaisuudet eri alueilla, jotka selventävät ongelmaa. (Analogia, metafora, valikoiva vertailu)
 
4) Syntetisoida monenlaista informaatiota muodostaakseen uuden idean. (Bisociation, Kostler 1964; selective combination, Sternberg & Lubart 1995; Janusian thinking, Rothenberg, 1996)
 
5) Muodostaa joitain vaihtoehtoisia ideoita. (Divergentti ajattelu)
 
6) Arvioida onko tapahtunut kehitystä, progressiota ongelmanratkaisussa, on myös huomioitava että sosiaalis-käytännöllisillä taidoilla on rooli idean representoinnissa, esittelemisessä sellaisessa muodossa, että ihmiset hyväksyvät idean. (Sternberg & Lubart, 1995)