Katsoin Ponterosan. Se oli vielä huonompi kuin muistin, eikä sillä lailla huono että se olisi ollut hyvä. Katselin elokuvan loppupuolella printattuja tekstejäni, joita saattaa olla muutama sata sivua kaiken kaikkiaan. Muistivihkot sitten vielä erikseen. Eräänlainen pöytälaatikkokirjailija siis olen. Julkaisen tässä silmiini osuneen fiktiivisen tekstin "Helvetin esikartanoissa", jonka kirjoitin 1997 parikymppisenä.
 
VAROITUS: sisältää seksuaalisuutta kuvaavaa kielenkäyttöä ja hahmon "Saatana" osalta myös verbaalista seksuaalista väkivaltaa.
 
 
 
HELVETIN ESIKARTANOISSA
 
 Puoli tuntia sitten istuin limusiinissa Saatanan, Saatanan autonkuljettajan ja valkoisen enkelin kanssa. Kuulen vieläkin Saatanan repliikin: Nyt minä nussin sua perseeseen.
Tunsin punaisen hetken, potkaisin pirua munille ja löin häntä kyynärpäällä kurkkuun. Purin osan kiveksestä pois, olin kuitenkin armollinen ja oksensin sen pois, ja annoin Saatanalle.
Hetkellinen lempeys täytti mieleni. Saatana jätti lähentely-yritykset sikseen.
 Nyt ajan moottoripyörällä Helvetin esikartanoissa. Kävin juuri vasemmalla sijaitsevassa luolassa. Siellä oli orgiat, en jäänyt pidemmäksi aikaa. Ajan tien oikeaa laitaa, rekka tulee vastaan. Ajajana Toxic Avengerin näköinen mies, joka hymyilee minulle. Kirves on kiinni hänen päässään. Minä ajan edelleen, tie on musta, mutta tasainen. Näen vasemmalla puolen luolan seinää ison keltaisen tähden. Se nauraa minulle. Minä nauran takaisin. Haistan rikintuoksua. Niinpä niin, tästähän olen kuullut ennenkin. Ainahan ne sanoivat, että Saatana haisee rikille.
- Sinä et usko minuun, kolkko ääni puhuu minulle jostain ylhäältä. 
- En niin, mutta en minä usko Ronald Reaganiinkaan, vastaan.
- Minä en ole Ronald Reagan.
- Kyllä minä sen tiedän, mutta älä huolehdi: Ronald Reagan ei ole täällä tänään.
- Ei tietenkään, idiootti.
- Kenelle sinä kuvittelet puhuvasi, Saatana, minä en ole mikään saatanan idiootti!
 
Ääni ei vastannut mitään. Kuulen kolkkoa naurua jostain maan uumenista. Tie avautuu ja Saatanan suuri, koko tien täyttävä pää, nousee eteen. Minä ammun sitä päähän Magnumillani. Ase tuntuu hyvältä kädessäni. Saatanan pää retkahtaa tienposkeen. Tunnen penikseni jäykistyvän. Saan aina orgastista nautintoa jujuttaessani isompia.
 Ajeltuani hetken matkaa eteenpäin, näen viitan osoittavan oikealle. Käännyn sinne. Tulen isoon saliin. Näen vihreän ja punaisen sävyjä. Katsoessani tarkemmin alan hahmottaa näyttämön paremmin. Vihreät pensaat ja orjantappurat kiipeilevät seinille. Salissa on ainakin sata punaista pöytää, jotka ovat katettu runsain antimin. Ihmisiä ja kummallisen näköisiä olentoja istuu pöydissä ja ne puhuvat ja nauravat toisilleen. Tunnen olevani jännittynyt ja kiihottunut tilanteesta. Kuljen portaat alaspäin ja istun yhteen pöydistä. Siinä istuu kolme ihmistä: keski-ikäinen pariskunta ja keltainen Dumbo-norsua muistuttava hahmo, joka juo shamppanjaa. Minä otan lasin itsellenikin. Maistan, erittäin juotavaa. Ajattelen, että voisin ottaa myös tuota ruskeaa mössöä, joka on pöydän keskellä. Olen ottamassa sitä, kun se huutaa minulle: "- Älä!" Tunnen polttavaa kipua käsivarsissani. Olio, joka on noussut mössöstä, on tarttunut ranteisiini.
- Mitä sinä kuvittelet tekeväsi, se sanoo.
- Olisin maistanut, vastaan.
- Minä en ole mikään lihapulla.
- Etpä niin, mutta olisin minä voinut sinua silti syödä.
Hän lyö pihtimäisellä kädellään minua leukaan, ja tunnen verenmakua suussani. Ujutan sormeni hänen silmiinsä. Hän älähtää ja tippuu takaisin pöydälle.
- Anteeksi, en halunnut olla brutaali. Kadun aiheuttamaani vahinkoa, pahoittelen hänelle.
- Ei se mitään, mä olen ihan OK, olio sanoo.
Minä poistun paikalta. Kuulen selvästi, että salissa soi klassinen musiikki. Outoa, en kuullut sitä äsken. Pidän siitä, vaikkei vedäkään vertoja limusiinissa soitetulle Aikamiehille. Mutta hyvää kuitenkin, ja eittämättä tilanteeseen paremmin sopivaa. En tiedä kappaleen nimeä, mutta olen kuullut sen varmasti ennenkin.
 Salissa näyttää olevan suurimmalla osaa yleisöä hauskaa kuten minullakin. Katson seinälle, ja näen orjantappuroiden seasta pilkottavan kyltin, jossa lukee Sali 3. Kummallista, en tiennyt olevani kolmosessa. Luulin, että tämä on kakkonen. Helvetin esikartanossa kuitenkin. Päätän olla täällä vielä tunnin tai kaksi, sitten suuntaan tieni kohti Helvetin pääkeskusta tai ydinkaupunkia, ihan kuinka vain, en ole tarkkaan selvillä nimityksistä. Ihan hyvältä tämä näyttää. Tähän mennessä ennakko-odotukset ovat ylittyneet roimasti. Tästä on hyvä jatkaa. Sitä ennen käyn kuitenkin tanssimassa Michelin-miehen kanssa, joka pitää omaa showtaan keskellä lattiaa. Hän näyttää kertakaikkiaan hyvältä.