Kun aloitan kirjoittamaan tätä kuuntelen Billy Idolin tuskaisenrakasta Speediä
joka on ollut taustalla jalkatreeneissäni yli viisi vuotta
nyt vaivaa nivelrikko, kyykkypainot ovat laskeneet
ehkä ne ajan myötä nousevat, kun kehitän arpikudosta polveeni
 
arpikudos, sitä kyllä minussa on
ulkokuoressa, ehkä sisälläkin
mietin olemisen ja ei-olemisen politiikkaa
niin kuin olen tehnyt aina - tai ainakin viime vuosikymmenet
ja niin jatkan näillä näkymin elämäni loppuun saakka
 
tai ehkä terminaalivaiheessa armelias morfiinipiikki minut tästä kaikesta vapauttaa
olen viime päivinä lukenut Bukowskia
ihailtavaa, miten hän muutamalla lauseella
muuttaa banaalin kauniiksi
rujon kestettäväksi - ehkä jopa elettäväksi