Lainasin kirjastosta "yhden tähden Maskulana" tunnetun Tapani Maskulan elokuva-arvostelukokoelman Intohimosta elokuvaan. Valitut elokuvakritiikit 1960-2010-luvuilta (toim. Juri Nummelin, Sammakko). Luin vastikään, että kyseisessä teoksessa eräs suosikkielokuvani Rocky on laitettu kategorian "Huonot elokuvat" alle.
 
Verenpaineeni lienee ollut koholla, kun aloitin reilun sivun arvostelun lukemisen. 
No, aika mitäänsanomaton oli arvostelu. Ymmärrän, että Rocky voidaan nähdä amerikkalaisen unelman ehkä vääristyneenä ylistyslauluna - ja johon elokuvan pääsääntöisesti huonommat jatko-osat antavat paikoin viitteitä.
"Muutaman viikon harjoittelulla nurkkakehissä ottelun sankari saa hirmuiset voimat samanaikaisesti, kun sankaritar kaunistuu filmin loppua kohden kuin joutsen Rumassa Ankanpoikasessa.", kirjoittaa Tapani Maskula.
On totta, että itseänikin on ajoittain häirinnyt Rockyn huippukuntoon virittymisen lyhyt aikajänne. Toisaalta ammattiurheilijalla on heikkokuntoisenakin mittaamatonta kapasiteettia kuten "lihasmuistia" niin lihasvoiman, lihaskestävyyden kuin todennäköisesti sydämen ja aerobis/anaerobisjärjestelmän suhteen. Mutta tämä on mielestäni sivuseikka, ei elokuvan tarvitse olla yksi yhteen tosielämän kanssa.
Rumasta Ankanpoikasesta, Adrian puhkeaa Rockyn silmissä kukkaan jo paljon ennen Rockyn "peakia", huippukuntoa ("hirmuisia voimia").
 
 
Viimeisenä iltana ennen ottelua, ennen nukkumaanmenoa Rocky sanoo rakkaalleen Adrianille, että jos hän pystyy ottamaan täydet erät maailmanmestari (Apollo) Creedin kanssa, seisomaan omilla jaloillaan pystyssä kun kongi soi 15 erän jälkeen ottelun päättymiseksi, hän tietää ensimmäisen kerran elämässään ettei hän ole vain joku pummi lähiöstä.
Tässä ollaan elokuvan ytimessä. Tämä on eräs elokuvan avainkohtauksista, ehkä jopa kaikkein tärkein. Ja vaikka Adrian on nainen ja Rocky monella tapaa hyvin perinteinen mies, ei täysien erien ottaminen (going the distance) - pystyminen tähän (johon kukaan muu ei ole maailmanmestari Creedin kanssa pystynyt) -  ole niinkään miehuuden osoittamista naiselleen, kuin jotain syvempää. Rocky haluaa todistaa kykynsä, tahtonsa ennen kaikkea itselleen. Adrian, hänen tuore kämppäkaverinsa ja rakkaansa, on ihminen jonka kanssa Rocky pystyy ja haluaa tämän tavoitteensa jakaa.
 
 
Etsin kirjasta arvostelua Mikko Niskasen elokuvasta Kahdeksan surmanluotia, jota moni kriitikko pitää kaikkien aikojen parhaimpana kotimaisena elokuvana. Valitettavasti kirjassa ei ole sitä, enkä tiedä sitä miten Maskula suhtautuu Niskasen suurteokseen. Suurteos se eittämättä on, mutta surkea elokuva.
 
Jos Rocky on Maskulaa mukaillen sentimentaalinen valheellinen amerikkalaisen unelman ylistys, niin Kahdeksan surmanluotia on äärivasemmistolais-behavioristinen julistus siitä, miten yhteiskunta implisiittisen väkivallan harjoittajana ajaa aivan tavallisen miehen hirmutekoihin. Niskanen on kommentoinut elokuvasta ja sen teosta tavalla, joka tuo mieleen maallikkosaarnaajan: "Pihtiputaan kauhutapahtuma antoi minulle kuin sähköiskun, kytki virran elottomaan tajuntaani...Tiesin heti, että Pihtiputaan laukaukset päättivät pitkän ja johdonmukaisen tapahtumaketjun. Tajusin, että tässä oli taustalla kokonainen ongelmakenttä, sen maasto oli minulle tuttu. Tajusin myös, että tämä oli minun tehtäväni. En valinnut tehtävää, tehtävä valitsi minut." (https://fi.wikipedia.org/wiki/Kahdeksan_surmanluotia)
Myöhemmin tämä poliisisurmaaja tappoi vapauduttuaan (elinkautinen ei ole Suomessa elinkautinen) entisen vaimonsa kuristamalla.
(Sivumennen sanoen, Niskanen on toki tehnyt hyviäkin elokuvia kuten Pojat ja Ajolähtö. Ehkä myös Sissit ja Käpy selän alla.)