Päivän mietelause ”Loppu hyvin, kaikki hyvin.” (John Heywood)

Miltähän tuntuu olla vanhus? Katseleeko sitä nuoruuttaan hivenen katkerana vai ehkä iloiten omasta (mahdollisesta) silloisesta elinvoimastaan; vai ehkäkö niin että nyt on hyvä, paremmin kuin koskaan ennen?

EDIT: Olen ollut jo vuosia sitä mieltä, että kyynisyys (jota olen eräissä blogeissakin näkeväni) on lopulta elämän asialla. Se on eräs Geenin strategia. Samoin se on usein ovensuussaolemista.