"Tacit knowledge relevant to managing one´s career appears to be more important to career success than does tacit knowledge relevant to managing people, tasks, or self." (Robert J. Sternberg, Beyond IQ: A Triarchic Theory of Human Intelligence, 1985, 278)
 

 

Hiljaisen tiedon (tacit knowledge) ÄO-tulokset eivät korreloi perinteisten älykkyystestien tulosten kanssa (ei yksifaktoristen (G, matriisit) tai monifaktoristen kanssa (matriisit, verbaalisuus, aritmetiikka, muisti)). Yleisesti hiljaisen tiedon älykkyystestit ennustavat työssä suoriutumista yhtä hyvin tai paremmin kuin perinteiset älykkyystestit. Tämä korreloi erilaisten työpaikkojen ja myös erimaalaisten ihmisten suhteen.
Kokemus nostaa käytännöllistä älykkyyttä. Testeissä tämä vaikuttaa pikemminkin niin, että äly nousee yleisestä kokemuksesta kuin juuri vastaavasta kokemuksesta kuin käytännöllisen älyn testissä on. 
Joillakin ihmisillä on vuosien kokemus työstään, mutta työhön liittyvä hiljainen tieto ei ole karttunut lainkaan.
 
 
Sternberg ryhmineen tutki käytännöllistä älykkyyttä Keniassa. Hän havaitsi eräässä lapsitutkimuksessa, että ns. kiteytyneet älylliset kyvyt (crystallized abilities) korreloivat negatiivisesti käytännöllisen älyn kanssa.
Käytännöllinen älykkyys on esimerkiksi sitä, että osaa soveltaa teoreettista ja analyyttista tietoa käytäntöön. Tälle on monta nimeä: maalaisjärki, talonpoikaisjärki, kaupunkilaisjärki, ns. terve järki, arkijärki.
Taipumus etsiä uusia virikkeitä tai ärsykkeitä (ehkä huono käännös, alkup. sensation-seeking) voi kaikessa luovuudessaan häivyttää joskus taka-alalle käytännöllisempiä ratkaisuja (Edward Necka, teoksessa Sternberg, Lautrey & Lubart (toim.), Models of Intelligence: International Perspectives, 2003, 17) .
 
Filosofisen näkökulman terveeseen järkeen (common sense) tarjoaa englantilainen filosofi G.E. Moore. Tekstissään "Proof of an External World" (Ulkomaailman olemassaolon todistus, 1939) hän kertoo, että on olemassa ehdottoman varmoja väitteitä (aikoinaan David Hume hyväksyi Descartes´n väitteen "Ajattelen, siis olen" - joka sivumennen sanoen löytyy jo Augustinukselta yli tuhat vuotta aiemmin - mutta lisäsi, että tämä "ajatteleva yksilö" voi olla pelkkä miellevirta). Moore väitti tietävänsä, että on oleva ihmiskeho, hänen, G.E. Mooren, kehonsa. On olemassa maapallo, on olemassa muita ihmisiä, on olemassa muita ihmisiä paljon ennen hänen syntymäänsä. Kerran edellämainittua esitelmää pitäessään Moore nosti molemmat kätensä ilmaan, ja julisti, että ne ovat ulkomaailman olioita, jollaisia oli siis olemassa vähintään kaksi kappaletta. Moorelle kaikki tämä oli tervettä järkeä.
Itse olen tullut siihen tulokseen, että ihminen voi elää pitkän elämän ja voi olla epäilemättä, kyseenalaistamatta, ulkomaailman olemassaoloa. Voi olla, että tämä on jopa ihmislajille tyypillistä.