”Halusin parlamentin hyväksyvän aloitteen, joka vaatisi poliisia rekisteröimään Hollannissa vuosittain tapahtuvien kunniamurhien määrän. Kun asiaa oli pyöritelty viikkoja käytävillä, oikeusministeri Piet Donner suostui aloitteeseen, jonka olin valmistellut yhdessä sosiaalidemokraattisen puolueen kanssa, mutta hän sanoi haluavansa ensin kokeilla sitä ”pilottihankkeena” vain kahdessa poliisipiirissä. Kun tulokset kuukausia myöhemmin julkistettiin, parlamentti oli järkyttynyt, ja tunsin saavani maassa valtavan tukivyöryn. Pelkästään noissa kahdessa piirissä (piirejä on Hollannissa kaksikymmentäviisi) kuoli lokakuusta 2004 toukokuuhun 2005 yksitoista muslimityttöä perheenjäsenen surmaamina. Tämän jälkeen ihmiset lakkasivat väittämästä minulle, että liioittelin.” (Ayaan Hirsi Ali, Pakomatkalla, 2008, 353-354)

 

 

Dokumentin ohjaaja Theo van Gogh kysyi ”Emmekö voisi puhua tästä?” tappajaltaan ennen kuin tämä viilsi hänen kurkkunsa auki ja lopulta iski veitsensä van Goghin rintaan jättäen kirjeen Ayaan Hirsi Alille, jossa kirottiin USA, Eurooppa, Hollanti ja itse Ali.