Päivän mietelause "Jos vain yksi ihminen maailmassa painaisi maahan kauhistuneen, vastustelevan, kirkuvan pikkutytön, poistaisi hänen sukupuolielimensä likaisella veitsellä ja ompelisi haavan kiinni siten, että vain pieni aukko jäisi virtsalle ja kuukautisille, ainoa ongelma olisi, miten ankarasti tätä ihmistä rangaistaisiin ja olisiko kuolemanrangaistus riittävän kova. Kuitenkin kun miljoonat ihmiset tekevät tämän, siitä tulee yhtäkkiä "kulttuuria", sen kammottavuus ei suinkaan lisäänny vaan vähenee ja jotkut länsimaiset "moraaliajattelijat", feministit mukaan lukien, puolustavat sitä." (Donald Symons)


"Miten olemme vakuuttaneet itsemme siitä, että ihmiselämän tärkeimmissä kysymyksissä kaikki näkemykset ovat samanarvoisia?
 Esimerkiksi käy katolinen kirkko: järjestö, joka mainostaa itseään suurimpana hyvän voimana ja ainoana todellisena suojana maailmankaikkeuden pahaa vastaan. Jopa muut kuin katoliset katsovat laajasti, että sen opinkappaleet liittyvät "moraalin" ja "inhimillisten arvojen" käsitteisiin. Kuitenkin Vatikaani on järjestö, joka julistaa naisia pannaan, kun he yrittävät päästä papeiksi, mutta se ei julista miespuolisia pappeja pannaan lasten raiskaamisesta. Se julistaa pannaan lääkäreitä, jotka tekevät abortteja pelastaakseen äidin elämän, silloinkin kun äiti on yhdeksänvuotias isäpuolensa raiskaama tyttö joka odottaa kaksosia, mutta se ei julistanut pannaan ainuttakaan Kolmannen valtakunnan jäsentä kansanmurhan takia." (Sam Harris: Moraalinen maisema - Miten tiede määrittää inhimilliset arvot, 2010, 44-45, Terra Cognita. Käännös Kimmo Pietiläinen)

Vaikuttaisi siltä, että uskonto on ennemminkin aidon moraalin este kuin lähde. Sam Harris puhuu todellakin asiaa anti-kulttuurirelativismissaan. Relativismin ollessa maailmankuvan osana ei erään tulkinnan mukaan voida vakavissaan esittää totena väitteitä (missä määrin mikäkin on totta tai hyvää, ollen kyseessä sitten uskonto, tiede tai Haribo-karkit), joiden mukaan jollain asialla on absoluuttista arvoa. Eli jokainen kulttuuri on samanarvoinen, eikä niitä voi asettaa paremmuusjärjestykseen.

Suuri osa kulttuuri/moraalirelativisteista unohtavat/sivuuttavat sen, että heidän mm. suvaitsemattomuudenkin suvaitseva asenne on relativismin suhteen itsensä kanssa ristiriitainen (kulttuurirelativistinen asenne ei ole itsensä suhteen relativistinen, vaan asenne on absoluuttinen arvo).

Toisaalta myöskin toisten kulttuurin arvosteleminenkin nähdään usein ongelmana, vaikka relativisminhan ei loogisessa muodossaan pitäisi arvottaa myöskään jonkin kulttuurin tai sen ilmentymien jyrkkäsanaista arvostelemistakaan, tai muiden kulttuurien imperialistista tuhoamistakaan (joka voidaan nähdä jonkin kulttuurin ominaispiirteenä), mitenkään ongelmalliseksi.

Eräs aiemmin esittämäni huomio arvorelativismista on tämänlainen: On täysin johdonmukaista olla arvorelativisti ja esittää samaan aikaan väite "On olemassa absoluuttisia arvoja, jotka ovat aina ja kaikkialla tosia ja ehdottomia."

Sillä aidolle arvorelativistille totuuden puhuminen ei ole arvo, sen suhde valehtelemiseen on yhdentekevä.