Lyhyesti älykkyysosamäärästä
 
 
Psykologi Hans Eysenck oli sitä mieltä, että henkilön älykkyysosamäärä kertoo suhteellisen pätevästi henkilön älykkyyden. Tämä älykkyys on hänen mukaansa suurelta osin perintötekijöistä riippuvaa. Hänen mukaansa yksilön ÄO on suhteellisen muuttumaton, eikä se merkittävästi muutu iän tai ympäristön vaikutuksen myötä.
 
 
Flynnin ilmiö
 
James R. Flynnin mukaan keskimääräinen älykkyysosamäärä on toisen maailmansodan jälkeen noussut länsimaissa 0,3 pistettä vuodessa, afroamerikkalaisilla 0,45 pistettä. Tämä nousu on jatkunut yleisesti 2000-luvulle asti. Pohjoismaissa tämä nousu on pysähtynyt ja tuoreet tutkimustulokset kertovat, että esim. Suomessa ÄO-tulokset ovat jopa hiukan laskeneet 1990-luvun tasosta. Teoksessaan What Is !ntelligence? Beyond the Flynn Efect (2007) Flynn kertoo, että vuosina 1947-2002 keskimääräinen älykkyysosamäärä nousi WISC-testissä 18 pistettä (toisaalta aritmeettinen osuus nousi vain kaksi pistettä). Ravenin progressiivisissa matriiseissa, joidenka joidenkin älykkyysalan ammattilaisten mielestä pitäisi mitata kulttuurista riippumatonta älyä, kehitys tuona ajanjaksona oli peräti 27,5 pistettä!
 
Flynnin mielestä amerikkalaisten lasten matemaattinen ymmärrys ei lisääntynyt, laskutaidot kylläkin (ajanjaksolla 1972-2002). Flynnin ilmiön vuoksi testejä päivitetään. 1900-luvun alun keskivertokoululainen saisi nykytesteillä (Wechsler-Binet) ÄO:kseen vajaat 70 (älyllinen kehitysvamma/viivästymä), Ravenin progressiivisilla matriiseilla ÄO:n 50.
Ja toisinpäin, nykyajan keskivertoyksilö saisi 1950-luvun älykkyystestissä selkeästi keskivertotulosta korkeamman ÄO:n.
Sieppari ruispellossa -klassikon kirjoittaja J.D. Salingerin elämäkerrassa ilmoitettu ÄO 111 olisi vuosituhannnen vaihteen testeillä noin 95.
USA:ssa rikokseen syyllistynyt voi välttää kuolemantuomion jos hänen ÄO:nsa on alle 70. Ongelma tässä on, että rikokseen syyllistyneiden älykkyysosamäärän mittaamisessa on käytetty vanhentuneita testejä (kuten aiemmin totesin, testejä päivitetään aika ajoin). Henkilö, jonka ns. reaalinen älykkyysosamäärä on 69, tehdessään vuosia vanhentuneen testin, voi tässä saada tuloksen 75. Tuloksen, joka ei kerro totuutta hänen todellisuudentajustaan, kognitiivisista kyvyistään tai toimintakyvystään.
 
Kysymykseen "Mitä yhteistä on jäniksellä ja koiralla?" "Koiraa voi käyttää jäniksen jahtaamiseen", vastaisi tyypillinen viime vuosisadan alun ihminen.
"Oikea", nykyisen ajattelutavan mukainen vastaus kysymykseen olisi "Molemmat ovat nisäkkäitä". Flynn kertoo teoksessaan, että 1900-luvun suuria puhetavan ja ajattelutavan muutoksia oli tieteellisen kielenkäytön, tieteellisen puhetavan trivialisoituminen. Tämä on eri asia kuin tieteellinen ajattelu. Sellainen ilmiö kuin astrologia, täyttää tieteellisen puhetavan kriteerit - ei missään nimessä tieteellisen ajattelutavan kriteerejä.
Tämä kulttuurinen muutos ja osin siitä seurannut ÄO-tulosten radikaali nousu ei kerro kuitenkaan todellisen älykkyyden noususta juurikaan. Moni nykypäivän keskivertoyksilö olisi melko lailla kädetön sadan vuoden takaisessa maailmassa ja voi olla, että sen ajan yhteisö pitäisi häntä jälkeenjääneenä.
 
 
Steven Johnson kirjassaan Kaikki huono on hyväksi: Miten nykyinen populaarikulttuuri tekee meistä älykkäämpiä (Everything Bad Is Good for You: How Today´s Popular Culture Is Actually Making Us Smarter, alkuteos 2005) kertoo siitä miten populaarikulttuuri, lähinnä tv-ohjelmat ja videopelit, ovat tehneet meistä älykkäämpiä. Tämä kaikki on tapahtunut noin kolmessa vuosikymmenessä vuodessa, 1970-luvulta 2000-luvun alkuvuosiin. Esimerkiksi TV-sarjojen hahmot ja juonet tapahtumineen ovat paljon monikerroksisempia kuin 70-luvulla. Videopelit mitä luultavammin kehittävät merkittävästi mm. avaruudellista hahmottamista. Tämä kaikki kehittää kognitiivisia kykyjä, joka ehkä parhaiten näkyy ns. "kulttuurivapaissa" visuo-spatiaalisissa älykkyystesteissä. Toisaalta 2000-luvun alun nuoret, suunnilleen ihmiskunnan historian korkeimmalla ÄO:lla varustetut, tekivät verraten noloja virheitä sanallisissa testeissä. He eivät välttämättä tekisi näitä virheitä testien ulkopuolisessa oikeassa elämässä.