Päivän mietelause "Just let go!" (Tyler Durden)

 

Osallistun Runotorstain meemiin. Eli mitä asioita sanat uusi ja uudistuminen minussa herättävät? No, minulla on vanhoja asioita "uudesta". Neofilia, uuden rakkaus, on (joidenkin) evoluutiopsykologien mukaan lajimme ylpeys. Se on saanut meidät kohti kylmää pohjoista, ylittämään pelkomme vaikka hypäten laskuvarjolla lentokoneesta ja miettimään mitä "uudistuminen" tarkoittaa. Olen miettinyt päivänä muutamana miten vanhoja tietyt juttumme on. Kyse ei ole ehkä niinkään meemeistä kuin - luulen - geneettisen perimämme samankaltaisuudessa (joka muovaa ihmistajuntaan samat jutut aina vain uudelleen). On toisaalta ihmeellistä miten intialaisilla on mm. 330 miljoonaa jumalaa, mutta ihmiskunnalla kokonaisuudessaan on vain muutama arkkityyppi/arkkityyppien konstruktio. Jälkimmäiseen on toki heti lisättävä, että tutustumiseni jungilaiseen psykologiaan on anyway suhteellisen pinnallista.

Joka tapauksessa myyttisessä kuvastossamme samat vanhat jutut toistuvat aina vain; variaatioiden määrä on mielestäni jokseenkin vähäinen. Kuten tiibetiläinen helvetin kehä (yksilö jahtaa petoa, ja saadessaan pedon koukkuunsa tajuaa pyydystäneensä vain itsensä). Tai yhtyminen kaikkiykseyteen (asia joka toistuu yhtä lailla idän legendoissa kuin Rauni-Leena Luukasen kirjallisissa esityksissä).


Mutta unohtakaamme vanha, menkäämme "uuteen". Mitä uusi/uudistuminen on minulle? Tai mitä se voisi olla?

No, tässä muutama sana: Postkyynisyys. Rakastuminen. Ironian loppu. Faitismi. (loistavana vastakohtana antiikin(?) defaitismiin: "Jälleen voitto!" (tämä käsite on toisaalta esitelty jo Sam Inkisen (toim.) loistavan positiivisessa teoksessa Tekno - digitaalisen tanssimusiikin historia, filosofia ja tulevaisuus (Aquarian Publications, 1994).). Elämänuskon kolmas aalto.