Tahdotaanko me pelastaa maailma?

Säilyttää se?

Jotkut katsoo tv:tä (kirjoittaessani tätä tulee maikkarista ihan kelpo leffa Reality Bites, joka on joissain yhteyksissä liitetty X-sukupolveen (jonka määritelmät kattavat ainakin vuodet 1960-1982)). Jotkut valittaa sitä, että jotkut toiset katsoo liikaa televisiota. Itse katson liian vähän, ja luen liian paljon. Älä usko Jörkkaa, lukemimen ei todellakaan kannata aina. Joidenkin mielestä tv-lupamaksulla ei saa tarpeeksi, saman voi katsoa netistä. Itse, joka katson tv:tä pari tuntia viikossa olen eri mieltä (silloinkin yleensä aiemmin tallennettuna, kuten Lamastalgiaa tai musiikkidokkaria kuten Paluu 80-luvulle (Welcome to the 80´s)). Viimeisen vuoden aikana on tullut YLE:ltä mm. Ali-Frazier -dokumentti, harvoin esitetty elokuva Mishima - elämän neljä lukua (videovuokraamosta sitä ei juuri tavoita), myös harvoin esitetty, reilu vuosi sitten kuitenkin esitetty Dalton Trumbon erinomainen Sotilaspoika (Johnny Got His Gun, 1971), josta jopa Yrjö Kallinen voisi olla ylpeä. Nämä pelkästään muististani löysin, paljon muutakin hienoa lienee esitetty.

 

Eli: Televisio kunniaan!

 

Oli miten oli, unohdettakoon kitkataktiikka. Tai jos ollaan muisti-ihmeitä, pyritään ymmärtämään muuta. Yksi askel on tärkeä.