Näin ei saisi olla: 
 
"Vanhusten sairaalassa näin kuoleman, joka ei varmasti koskaan unohdu mielestäni. Hiljainen, selväjärkinen vanhus halusi jäädä vuoteeseensa aamulla, koska tunsi itsensä tavallista huonovointisemmaksi ja väsyneemmäksi. Hoitajat kiskoivat "laiskan" naisen ylös ja sanoivat tietävänsä paremmin, mikä hänelle oli parhaaksi. Kuuman suihkun jälkeen vanhus oli puolipökerryksissä ja hiljaisella äänellä valitti, ettei jaksa kävellä millään huoneeseen. Hänet pakotettiin siihen puoliksi raahaten. Paria askelta ennen sänkyä vanhus korahti oudosti ja putosi kuin rätti alaspäin. Hän kuoli siihen tavalla, joka ei millään muotoa kunnioittanut potilaan omaa toivetta.
 Minulle tuli paha olo tätä näytelmää seuratessani, mutta minä vaikenin kaikkitietävän hoitotieteen edessä, koska minulla ei ollut tämän alan koulutusta, mutta samalla tunsin itseni suureksi raukaksi. Ei koskaan pitäisi olla hiljaa, kun on kyse ihmisen oikeuksista. Pitäisi uskaltaa puolustaa niitä, jotka ovat voimattomia suuren koneiston edessä. Pitäisi uskaltaa olla ihmisen puolella, olipa koulutus mikä tahansa. Myös silloin, kun kuolema on lähellä."
 
Seija Lindfors
(ote teoksesta Leila Simonen (toim.): Elämä ja kuolema - suomalaisten kirjoituksia kuoleman kohtaamisesta. Kirjayhtymä 1994 )