Päivän mietelause

"Jos muijas Valgassa se näkyi palkassa,
joskus fyrkat riitti pelkkään skeidaan.
Melodia mollissa kulki rokkenrollissa
sen mielestäni vittuun feidaan."


(Aarne Tenkanen - Letkujenkka)



Tänäänkään ei vituta, ei - täällä soi Tenkasen jälkeen italodisko. Jos vituttaisi, voisi olla että vituttaisi Jörn Donner. Taannoin - tästä on jo vuosia - eräässä haastattelussa Donner sanoi sympaattiselle Henkka Hyppöselle, että tämä osasi sentään lausua Nietzschen nimen oikein. Mutta ei Donner vituta. Hän on sympaattinen. Kuten ihmiset yleensäkin ovat. Sympaattisia.

En aio lukea Zizekia. Ignoreeraan koko kaverin.

Toisin kuin antiikin defaitistit, olen faitisti tänään ("Jälleen voitto."), joista Sam Inkinen jo puolitoista vuosikymmentä sitten kirjoitti. Tässä kuitenkin Nietzsche:

"Voimakkaille täysille luonteille on ominaista etteivät he voi suhtautua pitkiä aikoja vakavasti vihollisiinsa, onnettomuuksinsa, rikkomuksiinsa; heissä on niin runsaasti plastillista, mukailevaa, parantavaa, myös lohduttavaa voimaa (hyvänä esimerkkinä on uuden ajan maailmasta Mirabeau joka ei muistanut kärsimään solvauksia ja halpamaisuuksia ja jonka oli mahdotonta antaa anteeksi vain siksi että hän - unohti). Tällainen ihminen karistaa yhdellä nykäyksellä (tic, huom. AHM) niskastaan paljon matoja jotka kaivautuvat toisiin; ja vain tässä on mahdollista - mikäli se yleensä on mahdollista maan päällä - todellinen "vihollistensa rakastaminen". Kuinka syvästi ylhäinen ihminen kunnioittaakaan vihollistaan! - Ja sellainen kunnioitus on jo silta rakkauteen..."

 (Friedrich Nietzsche, Moraalin alkuperästä, 1887, 30)