"Opiskeltuani filosofiaa, halusin nähdä mitä hulluus oli. Olin ollut kyllin hullu opiskellakseni järkeä, nyt olin kyllin järkevä opiskellakseni hulluutta." (Michel Foucault vuonna 1982)
(Nigel Rodgers & Mel Thompson, Huonosti käyttäytyvät filosofit, 242, 2006. Ajatus Kirjat, Gummerus. Alkuteos Philosophers Behaving Badly, 2005, kappaleessa Michel Foucault: Hulluutta, seksiä ja rangaistuksia, s. 235-256)

Niin. Mihin Foucault lopulta päätyi? Rodgersilla ja Thompsonilla lienee omat käsityksensä.




 "Psykoosi voi saada monia muotoja. Voi olla psykoottinen kaiken suhteen tai voi keskittyä yhteen ainoaan asiaan. Bill on kaiken kattavasti hullu; hulluus tunkeutui hänen elämänsä jokaiselle osa-alueelle, niin ainakin kuvittelen.
 Päähänpinttymän kaltainen hulluus on kiehtovaa, jos on taipumusta kiinnostua jostakin joka on kaiken järjen mukaan mahdotonta; mutta joka on silti olemassa. Ylivalenssi on ilmaus joka kuvastaa ihmismielen mahdollisuuksia, mahdollisuuksia että jotakin menee pieleen, että jos sitä ei olisi olemassa, sitä ei voisi olettaa. Tarkoitan tällä yksinkertaisesti sitä, että on koettava ylivalentti ajatus ymmärtääkseen todella mistä on kyse. Vanhempi termi on idée fixe. Termi ylivalentti ilmaisee asian paremmin, koska se on peräisin mekaniikasta, kemiasta ja biologiasta; se on kuvaava ilmaus ja siihen sisältyy ajatus voimasta. Valenssin keskeinen sisältö on voima ja juuri siitä on kyse; on kyse ajatuksesta, joka kerran päästyään mieleen, jonkun tietyn ihmisen mieleen siis, ei ensinnäkään koskaan sieltä katoa vaan myöskin kuluttaa kaiken muun mielestä niin että lopulta jäljellä ei ole enää ihmistä, ei mieltä, vain se ylivalentti ajatus.
 Kuinka sellainen saa alkunsa? Milloin se saa alkunsa? Jung kertoo jossakin - en muista missä hänen kirjoistaan - joka tapauksessa hän puhuu jossakin ihmisestä, normaalista ihmisestä, jonka mieleen tulee eräänä päivänä tietty ajatus joka ei lähde koskaan pois. Lisäksi Jung sanoo, että sen ajatuksen tullessa tämän ihmisen mieleen tässä mielessä tai tälle mielelle ei enää koskaan tapahdu mitään uutta; siinä mielessä aika pysähtyy ja se on kuollut. Mieli elävänä, kasvavana oliona on kuollut. Ja silti tämä persoona tavallaan jatkaa ollemassaoloaan."
(Philip K. Dick, Timothy Archerin sielunvaellus, 94, 1997, alkuteos The Transmigration of Timothy Archer, 1982)

"...Mutta se on karmaisevaa autismia sikäli että se pyörii yhden ainoan ajatuksen ympärillä; se ei valtaa kokonaan, kaikkea huomiokykyä. Tätä yhtä kelvotonta premissiä, tätä yhtä virhepäätelmää lukuunottamatta ihminen on aivan selväpäinen ja järkevä. Kyse on paikallistuneesta hulluudesta, joka sallii puhua ja toimia aivan normaalisti kaiken muun ajan. Siksi kukaan ei sulje laitoksiin ihmistä joka yhä ansaitsee elantonsa, käy kylvyssä, ajaa autoa, vie roskat ulos."
(Philip K. Dick, Timothy Archerin sielunvaellus, s. 101-102, 1997)