"Kun kerran kuolet, et enää kuole."  (Martti Terho)
 

Tuli hetki, josta vaivoin selvisin. 

Viinaa ei ollut mukana, toisin kuin aina ennen, jolloin oli taskumatti povitaskussa.
Viina vaikuttaa nopeasti. Sitä ei ollut siis nyt mukana.
 
Mutta jos elämäni ottaa tämän suunnan, voi hyvinkin todennäköistä olla, että alkoholi on ainakin paikallinen ratkaisu. Siitä on äärimmäisen pahoja kokemuksia - tai tarkalleen yksi erittäin paha kokemus. Ja toisaalta se on pelastanut minut myös monta kertaa syvemmältä kriisiltä. Kerran kävi niin, että toleranssini oli laskenut ja sitten vedin överit. Promillet verestä mitattuna 4,82. En saanut aivovauriota tai muuta vaikeaa komplikaatiota. 
 
Kohtuullinen alkoholin käyttö tässä vaikeassa elämäntilanteessa voi olla kuitenkin edes paikallinen ratkaisu. Keinot alkavat olla vähissä: lääkkeet ei juuri toimi, huumeisiin en lähde, psykiatriset interventiot ovat olleet kohdallani aika heppoisia. Aallonpituutta ei ole löytynyt. Ja eikä - ennen kaikkea - aidosti toimivia lääkkeitä. Näen nyt kohdallani kolme vaihtoehtoa: alkoholi, itsemurha ja jokin kolmas määrittelemätön ratkaisu. Ehkä kolmatta vaihtoehtoa ei ole.
 
Voi olla, että minulla on yliaktiiviset aivot (olin 2000-luvun alussa ennen rankkaa lääkitystä luova tai todella luova, kirjoitin novelleja, vihkokaupalla huomioita lukemistani kirjoista, runoja, aforismeja, eräänlaista modernia fiktiota, ja lyhyiden merkintöjen kokoelmia, joita ei ainakaan kokonaisuudessaan voi luokitella aforismeiksi, filosofisen aikaansa edellä olevan artikkelin, väitän (joka jäi julkaisematta, niin&näin -lehden referee piti artikkeliani mm. antiseptisen klliinisenä ym. Toimituskunta ei yhtynyt arvion jyrkkyyteen, mutta päättivät olla julkaisematta artikkelia. Myöhemmin, kun tarjosin sitä toiseen alan lehteen, he pitivät sitä ansiokkaana mutta päättivät olla julkaisematta sitä, ehdottivat että se sopisi hyvin niin&näin -lehteen.)) Niinpä niin. Aivoni. Ne saattavat aiheuttaa ongelmia. Usein lääkäri ei pysy perässä. Tapani prosessoida ja puhua on nopea (on sanottu, että se on tykitystä). Olen oppinut, että ei juuri kukaan pysty ottamaan antamaani informaatiota laajuudessaan ja toisaalta seikkaperäisyydessään vastaan. Ja kaikki tämä tapahtuu usein lyhyessä ajassa. Vanhemmiten olen oppinut hidastamaan ja rajoittamaan. Asia kerrallaan. Niin kuin nyrkkeilyottelun erätauolla. Minuutin erätauolla on maksimissaan kolme asiaa, mitä kulmamiehen kannattaa ottelijalleen sanoa (esim. älä pudota etukättä, käytä jabia enemmän, sido kun vastustaja tulee lähelle - ja usein tämäkin on liikaa; monesti yksi asia on maksimi).