Keskiyön mietelause "Minulla oli vastaus, mutta se ei sopinut kysymykseen." (minä, tänä yönä)

 
Olen labiili, en stabiili.
 
Katsaus menneisyyteen. On ollut vapaan tahdon ongelmaa, fatalismin ongelmaa ynnä muuta. On ollut älyllisiä ongelmia, jotka ovat vieneet itsemurhan partaalle. Asioita, joille harva lotkauttaa korvaansa. Toisaalta minä en lotkauta omiani monen monelle vaikean asian kohdalla. Ei ole ruuhkavuosia, tai mitä ikinä.
Sekalaisia opiskeluja. Yliopisto-opiskelua kaksi oppituntia, joku filosofian oppitunti joskus jossain ja elokuvataiteen vapaa tunti, jossa katsottiin elokuvan Léon teatteriversio, se parempi versio.
Joitakin sekalaisia töitä, sanomalehdenjakajana olin jopa hyvä. Se piti lopettaa, unirytmit meni aivan sekaisin. Varastomiehen duuni meni myös hyvin niin kauan kun sitä kesti, unettomuuden kehitin jälleen ja lopettaa piti sekin.
Kamppailulajien harjoittelua ja kuntosalilla treanaamista ysikymmenluvun alkupuolelta vaihtelevalla frekvenssillä. Kamppailulajeissa ollut pitempiä taukoja.
Älylliset ongelmat seurannevat minua polttohautaan asti.
Hengitän, syön, ajattelen, paskannan, jopa nukun.
Aivoni ovat ehkä hiukan vinot kuvitteellisesta keskiarvopisteestä katsoen. Siitä huolimatta olen saanut osakseni paljon rakkautta. Ja toivottavasti olen osannut antaa sitä takaisin.
 
Nyt kuulokkeissani soi Einin Viides kevät, joka on loistava cover Modern Talkingin kappaleesta Do You Wanna. Seuraava biisi on vielä parempi, cover sekin, Olavi Virran Sateenkaaren tuolla puolen. Filosofia on ollut eräs kohtaloni (ei kuitenkaan amor fati, ilmaus joka on tuttu Nietzschen teksteistä), olen ei-akateeminen filosofi, ehkä viisivuotiaasta, mutta viimeistään kymmenvuotiaasta alkaen.