Otsikosta, aikoinaan ilmaus "Huhtikuu on kuukausista julmin" ei tuonut mieleeni T.S. Eliotia, se toi mieleen Anssi Mänttärin elokuvan.
 
Päivällä olin lievässä hypertilassa. Rauta rauhoittaa. Vielä lämmittelyssä mave tuntui liiankin kevyeltä, mutta parin työsarjan jälkeen tuntui jo hyvältä. Romanialaisessa maastavedossa sivusin omaa ennätystäni 5+4x160 (vaihdan puolessavälissä otteen toisinpäin). Tavoite oli 5+5, mutta hyvä näinkin. Reisikoukistuksessa tuli oma enkka ja pohkeille näyttäisivät kohdallani toimivan pudotussarjat. Romanialainen olisi tarkoitus saada 4+4x165:een. Sitten lisään ohjelmaani kulmasoudun. Kulmasoutua olen laiminlyönyt koko treeniurani. Olen ajatellut, että maven variaatiot ja alatalja riittävät. Näin ei kuulemma ole. Toisaalta selkä on geneettisesti ehkä paras lihasryhmäni ja olen siksi lyönyt sitä hiukan laimin ja keskittynyt enemmän esimerkiksi reisiin.
 
Tulin vasta avannosta. Olen harrastanut sitä vuosien mittaan, mutta verraten vähän. Itse asiassa välissä oli viiden vuoden tauko ennen kuin tänä keväänä aloin taas käymään. Tulokset ovat mitä ovat, mutta puntteja olen nostellut koko aikuisikäni ja niin aion jatkaa hautaan saakka, jos terveys vain sen suo. Avantouinnista ei ole pitkän aikavälin kokemusta ja jää nähtäväksi tuleeko siitä pysyvä käytäntö.
 
Aiemmin illalla katsoin Rambon, tällä kertaa pidemmän version. On se pirun komea elokuva. Ehkä pidän siitä ihan vääristä syistä, ehkä en. Siitä on muodostunut eräs lempielokuvistani. Kerään leffoja (yleensä kirpputoreilta eurolla-parilla), ja pidän myös niin sanotusti taiteellisemmista elokuvista. Silti omistan enemmän Sylvester Stallonen ohjaustöitä kuin esimerkiksi David Lynchin tai Aki Kaurismäen. Stallone on huomattavan aliarvostettu ohjaaja ja ennen kaikkea käsikirjoittaja. Ja kuka pystyisi vetämään John Rambon roolin yhtä hyvin, varsinkaan tämän viimeisen osan roolin.
 
Rocky-leffoista ja monista muista Stallonen elokuvista löytyy podcasteja ja kirjallisia analyyseja vaikka millä mitalla, mutta Rambosta (2008) en ole lukenut ainuttakaan hyvää. Aikoinaan, taisi olla Filmihullussa, eräs toimittaja piti teosta manipuloivana ja ilmaisi tekstissään miten Rambo puukottaa elokuvan loppupuolella homoseksuaalin. Homo tai ei, John Rambon puukottama mies oli pedofiili. Tämä kyseinen toimittaja haistakoon vittua.
 
Todettakoon kuitenkin, että Sylvester Stallone and John Rambo´s Trek across Asia: Politics, 
Performance and American Empire ei ole tuoreessa muistissa. Artikkelin kirjoittaja on Gina Marchetti ja se löytyy Chris Holmlundin toimittamasta teoksesta The Ultimate Stallone Reader: Sylvester Stallone as Star, Icon, Auteur. Sen kyllä muistan, että tuo teos on kokonaisuudessaan erinomainen.
 
Huomenna olisi jalkapäivä. Se tarkoittaa Planet Perfecton biisiä Bullet In The Gun, etukyykkyä restpausella, takakyykkyä (vähintään 20 toiston pitkä uuvuttava sarja minuutti etukyykyn jälkeen), Hack-kyykkyä pudotussarjana Billy Idolin Speedin soidessa taustalla. Se tarkoittaa hiilaritankkausta ja 300 grammaa proteiinia. Tuskaa ja mielihyvää. Yleensä aina vedän illalla litran jäätelöä. Joskus katon leffan, joskus en.