Päivän mietelause "Laskelmoin keskellä paniikkikohtausta." (James Ellroy)

 

Kiinnostuin James Ellroyn kirjallisesta tuotannosta nähtyäni tiistaina 19.5.1992 hänen romaaniinsa Blood on the Moon perustuvan elokuvan Kyttä (Cop), jossa James Woods tekee hienon roolin rasistisena, lievästi neuroottisena poliisina. Siis kiinnostuin, edelleenkään en ole montaa hänen kirjaansa lukenut (en edellämainittuakaan); rikostarinat eivät noin yleensä ole kuuluneet lukulistalleni kuin aika ajoin. Luin kuitenkin eilen hänen elämäkertansa Muistoja pimeästä (Like, 2003, alkuteos My Dark Places, 1996). Alla muutama itseäni - ja ehkä vain itseäni - liikuttava lainaus.

 

 
"Aloitin änkyttämisen seuraavana aamuna. Olin vakuuttava ensimmäisestä takeltelevasta tavusta lähtien. Olin metodinäyttelijä, joka ammensi materiaalinsa tosielämästä." (157, 2003)
 
 
"Opettelin ulkoa pari Raamatun jaetta ja menin tapaamaan Culterin kristillisen akatemian rehtoria.
Järjestin mainion esityksen. Esittelin uutta uskoani äärimmäisen teatraaliseen tyyliin. Uskoin siihen mitä puhuin niin kauan kuin puheeni kesti. Minulla oli kameleontin sielu." (166, 2003)
 
 
"Rauhoittavat pitivät minua tokkurassa. Yritin nukkua joka päivä kellon ympäri. Normaali valvetila pelotti minua. Kuvittelin pysyviä aivovammoja lakkaamatta.
 Nuo muutamat mielenvikaisuuden tunnit olivat yhteenveto elämästäni. Kaikki edeltäneet tapahtumat olivat merkityksettömiä kokemani kauhun rinnalla.
 Kertasin kauhun hetkiä aina kun olin hereillä. En voinut unohtaa niitä. En kertonut itselleni varoittavaa tarinaa tai hekumoinut eloonjäämiselläni. Muistelin vain tapahtumia, joihin siihen astinen elämäni oli huipentunut.
 Kauhu pysyi mukanani. Sairaanhoitajat herättivät minut autuaasta unesta vain näpelöidäkseni tippakojettani. En pystynyt seuraamaan vanhentuneita fantasiakuvioitani. Kauhu ei sallinut sitä.
 Kuvittelevani jääväni pysyvästi mielenvikaiseksi. Rankaisin itseäni loistavasti toimivalla aivoillani.
 Pelko muuttui sietämättömäksi. Lähdin pois sairaalasta lääkärin vastalausesita huolimatta ja menin bussilla Lloydin kämpille. Varastin puoli litraa giniä, kaadoin sen alas kurkusta ja sammuin Lloydin lattialle. Lloyd soitti taas ensiapumiehet paikalle.
 Ambulanssi saapui. Ensiapumiehet herättivät minut tokkurasta ja taluttivat ambulanssiin. He ajoivat minut suoraan takaisin sairaalaan. Minut otettiin uudestaan sisään ja sijoitettiin keuhkopotilaiden osastolle neljän hengen huoneeseen.
 Sairaanhoitaja kytki minut uuteen tippalaitteeseen. Hän antoi ison pullon, johon sylkeä ysköksiä.
 Pelkäsin, että unohtaisin nimeni. Kirjoitin sen seinään sängyn taakse muistutukseksi. Sen viereen kirjoitin "En tule hulluksi"." (191, 2003)
 
 
 
"Olin pilvessä koko ajan. Näytin uuvuttavaan sisäiseen monologiinsa uppoutuneelta mielipuolelta. Herätin levottomuutta vieraissa ihmisissä.
 Naiset pelkäsivät minua. Yritin iskeä paria naista kirjakaupassa ja pelästytin heidät puolikuoliaaksi. Tiesin, että vaikutin epätoivoiselta ja karkealta. Henkilökohtainen hygieniani jätti toivomisen varaa.
 Minulla oli nälkäinen kiilto silmissäni. Janosin rakkautta ja seksiä. Halusin kertoa mielikuvitustarinani koko maailmalle." (196, 2003)