Päivän mietelause "Kettu tietää monta asiaa, mutta siili tietää yhden suuren asian." (Arkhilokhos)

"Tutkijat ovat olleet eri mieltä siitä, miten nämä hämärät sanat oikein pitäisi tulkita, ne kun saattavat tarkoittaa yksinkertaisesti vain sitä, että kaikesta oveluudestaan huolimatta kettu kärsii tappion siilin ainoakaisen puolustuksen edessä." (Isaiah Berlin)
Tuon ajatuksen pohjalta Isaiah Berlin muotoili klassikkoteoksensa Siili ja kettu vuonna 1953 (alkuteos The Hedgehog and the Fox - An Essay on Tolstoy´s view of History. Toimittaneet Henry Hardy ja Aileen Kelly. Käännös Hanna Tarkka. Otava, 2004), joka tarkastelee Leo Tolstoin historiannäkemystä sellaisenaan kuin se ilmenee Tolstoin teoksessa Sota ja rauha. Lihavoinnit AHM.


"Mutta jos sanat luetaan vertauskuvauksellisesti, niistä voidaan kirvoittaa merkitys, joka ilmaisee yhden syvimmistä eroista kirjailijoiden ja ajattelijoiden ja kenties yleensäkin ihmisten välillä. Sillä on olemassa valtava kuilu joka erottaa toisaalta ne, jotka suhteuttavat kaiken yhteen keskeiseen näkemykseen, enemmän tai vähemmän yhtenäiseen tai selvin sanoin ilmaistavaan järjestelmään, jonka puitteissa he oivaltavat, ajattelevat ja tuntevat - yhteen universaaliin jäsentävään periaatteeseen, jonka ehdoilla kaikella mitä he ovat tai mitä he sanovat on merkitystä - toisaalta ne, jotka tavoittelevat monia päämääriä, usein erillisiä ja suorastaan keskenään ristiriitaisia, jotka, mikäli ollenkaan liittyvät toisiinsa, niin enintään jotenkin tosiasiallisesti, psykologisesta tai fysiologisesta syystä ja mitään moraalista tai esteettistä periaatetta noudattamatta; näiden jälkimmäisten elämä, teot ja ajatukset ovat keskipakoisia pikemmin kuin keskihakuisia; heidän ajattelunsa on hajanaista ja laveaa, se liikkuu monella tasolla ja innostuu monenlaisten kokemusten ja kohteiden olemuksesta sellaisina kuin ne ovat itsessään, pyrkimättä tietoisesti tai tiedostamatta sovittamaan niitä mihinkään yhteen muuttumattomaan, kaikenkattavaan, joissakin tapauksissa ristiriitaiseen ja epätäydelliseen, joskus fanaattiseen yhtenäisyyteen sisäiseen näkemykseen tai sulkemaan niitä sellaisenaan pois. Ensin mainitun lajin älyllinen tai taiteellinen henkilötyyppi kuuluu siileihin, toiseksi mainitun kettuihin; ja pyrkimättä kovin jäykkään luokitteluun voimme liiempiä vastaväitteitä pelkäämättä sanoa, että tässä mielessä Dante kuuluu ensimmäiseen kategoriaan, Shakespeare toiseen; Platon, Lucretius, Pascal, Hegel, Dostojevski, Nietzsche, Ibsen ja Proust ovat eriasteisia siilejä; Herodotos, Aristoteles, Montaigne, Erasmus Rotterdamilainen, Moliére, Goethe, Puškin, Balzac ja Joyce ovat kettuja." (Berlin, 9-10, 2004)

"Kuten kaikista tämäntyyppisistä liian yksinkertaisista luokitteluista tulee tietysti tästäkin kahtiajaosta tiukan paikan tullen keinotekoinen, saivarteleva ja viime kädessä naurettava. Mutta jos siitä ei olekaan apua vakavan tutkimuksen harjoittamiseen, sitä ei liioin pitäisi hylätä julistamalla se yksinomaan pinnalliseksi ja kevytmieliseksi; niin kuin kaikki hitusenkin totuutta sisältävät erottelut, sekin tarjoaa näkökulman tutkimukselle ja vertailulle, lähtökohdan asialliselle tarkastelulle." (11, 2004)


Berlinin mukaan Leo Tolstoi oli kettu, joka uskoi olevansa siili. Mikä kohtalo!


"Tolstoi itsekin tietää, että totuus on siellä, ei "täällä" - ei alueilla joita voi tarkkailla, eritellä, tulkita kekseliäästi, ei kyvyssä havainnoida ja analysoida mikroskooppisen tarkasti, missä lajissa hän itse on kerta kaikkiaan aikamme suurein mestari: hän ei vain itsessään ole sitä ymmärtänyt: sillä teki hän mitä tahansa, hänellä ei ole kokonaisnäkemystä: hän ei ole siili, kaukana siitä; ja mitä hän näkee ei ole ykseys, vaan hänen alati terävöityvän tarkasti ja pakonomaisen, väistämättömän, lahjomattoman, läpikohtaisen kirkkaasti kaikessa kuhisevan yksilöllisyydessään havaitsemansa moninaisuus, mikä saa hänet suunniltaan." (122-123, 2004)



"Tolstoi oli kaikkea muuta kuin pinnallinen ihminen; hän ei voinut kulkea virran mukana tuntematonta vastustamatonta vetoa pinnan alle tutkimaan pimeimpiä syvyyksiä; eikä hän mahtanut mitään sille että hän näki mitä näki ja epäili sitäkin; hän saattoi ummistaa silmänsä mutta ei unohtaa että teki niin; hänen kauhistava, tuhoisa valheellisuudentajunsa teki tyhjäksi tämän viimeisenkin itsepetosyrityksen, kuten oli tehnyt kaikki aiemmatkin; ja hän kuoli tuskaisena, älyllisen erehtymättömyytensä ja päättymättömän moraalisen erheen aiheuttaman taakan lannistamana, suurimpana niistä jotka eivät voi sovittaa eivätkä jättää sovittamatta ristiriitaa sen välillä mitä on ja mitä pitäisi olla." (140-141, 2004)

 

Wikipedia - Leo Tolstoi

Wikipedia - Isaiah Berlin

http://www.kiiltomato.net/?rcat=Tietokirjallisuus&rid=816