TYPERYS
olemme asuneet 3 tai 4 vuotta kimpassa
ja olen häntä 23 vuotta
vanhempi.
hän taluttaa minut vessaan:
”katso. katso tätä. olet taas
kuseskellut lattialle!”
”ääh, älähän nyt…”
”myönnä tekosesi!”
hetken päästä hän näyttää minulle
sängynpeitettä: ”näetkö tuon tumman
leiman? sinä istuit siinä!
se on paskaa! etkö osaa pyyhkiä
persettäsi?
”joo…”
”en usko…”
autoa ajaessani hän sanoo:
”mitä sinä luulet tekeväsi? ajat
väärään suuntaan? en halua
neuvoa sinua, tiedän miten
se sinua loukkaa…nyt
ajat kakkosella vaikka
pitäisi ajaa ykkösellä!
kidutat moottoria!
kun ajan kylpyhuoneessa partaani tai
vain tuijottelen kasvoihini ja ihmettelen,
hän tulee sisään, ottaa deodoranttipötkön
ja alkaa hinkata sillä kainaloitani,
persettäni ja kaulaani.
”haluamme että tuoksut hyvälle…muistatko
kun huomasin että perseestäsi putoilee pähkinöitä
petiimme? millä sinä sen selität?”
”minähän kerroin mistä se johtui…”
”ei, ei, pähkinät tulivat perseestäsi!
miten menee, pähkinäperse?”
”ei hulppean hyvin, käsittääkseni…”
”mikset pane saippuaa takaisin
koteloonsa?”
”yritän parantaa tapani…”
*
ensitapaamisellamme hän sanoi
minua satumaiseksi miehekseen!
mutta, kuten sanoin, siitä on kolme
tai neljä vuotta.
jankutin hänelle pitkään
etten ole mikään satumainen.
nyt emme riitele siitä enää.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.