TYPERYS

 

olemme asuneet 3 tai 4 vuotta kimpassa

ja olen häntä 23 vuotta

vanhempi.

 

hän taluttaa minut vessaan:

”katso. katso tätä. olet taas

kuseskellut lattialle!”

 

”ääh, älähän nyt…”

 

myönnä tekosesi!”

 

hetken päästä hän näyttää minulle

sängynpeitettä:  ”näetkö tuon tumman

leiman? sinä istuit siinä!

se on paskaa! etkö osaa pyyhkiä

persettäsi?

 

”joo…”

 

”en usko…”

 

autoa ajaessani hän sanoo:

”mitä sinä luulet tekeväsi? ajat

väärään suuntaan? en halua

neuvoa sinua, tiedän miten

se sinua loukkaa…nyt

ajat kakkosella vaikka

pitäisi ajaa ykkösellä!

kidutat moottoria!

 

 

 

kun ajan kylpyhuoneessa partaani tai

vain tuijottelen kasvoihini ja ihmettelen,

hän tulee sisään, ottaa deodoranttipötkön

ja alkaa hinkata sillä kainaloitani,

persettäni ja kaulaani.

 

”haluamme että tuoksut hyvälle…muistatko

kun huomasin että perseestäsi putoilee pähkinöitä

petiimme? millä sinä sen selität?”

 

”minähän kerroin mistä se johtui…”

 

”ei, ei, pähkinät tulivat perseestäsi!

miten menee, pähkinäperse?”

 

”ei hulppean hyvin, käsittääkseni…”

 

”mikset pane saippuaa takaisin

koteloonsa?”

 

”yritän parantaa tapani…”

 

                             *

 

ensitapaamisellamme hän sanoi

minua satumaiseksi miehekseen!

 

mutta, kuten sanoin, siitä on kolme

tai neljä vuotta.

jankutin hänelle pitkään

etten ole mikään satumainen.

 

nyt emme riitele siitä enää.