Minä en ollut jonne
 
Kun olin kymmenen, tiesin kuka on Descartes
ja mitä hän epäili ja mistä oli varma
Karman lain opin vasta seitsemän vuotta myöhemmin
luin filosofiani ja huomasin
kuinka olin ajatellut niin useasti samoin
kuin he jotka löytyvät filosofian kaanonista
 
toki, diskrepanssiakin löytyi
Kant oli oleellisesti väärässä
Leibniz ei tiennyt mistä puhui
- tai tiesi sen liiankin hyvin
 
kirosin, kelasin, ajattelin, kirjoitin
olin antinatalisti 25 vuotta ennen kuin tiesin mitä sana tarkoittaa
 
oleellista ei ole se juoko eeässää
tai notkuuko ostarilla
tai missä ne nyt notkuukin
 
minä halusin tietää teini-iässä mitä on italialainen neorealismi
miksi Citizen Kane on maailman paras elokuva
tai miksi Valkoinen peura, Casablanca, Sheriffi
tai Eedenistä itään ovat elokuvista parhaita
 
Kahdeksan surmanluotia, tuo monen mielestä suomalaisen elokuvan ultimaattinen taidonnäyte
ei uponnut koskaan
vastikään annoin sille IMDB-arvosanan 1/10
 
se on ajan hengelle tyypillinen kertomus miehestä
jonka ympäristö - näin meille kerrotaan - ajaa äärimmäiseen ratkaisuun
samainen T. Pasanen elämänsä myöhemmässä vaiheessa
päätyi tappamaan vielä yhden lisää
Mikko Niskanen, auteur,  oli kuollut jo kuusi vuotta aiemmin
vasemmistolaisbehavioristideterministisestä kulmasta voi näyttää tuolta
kuten Niskanen meille elokuvassaan kertoo
nyt kuitenkin kuulokkeissani soi Meiju Suvaksen aina ihana Tahdot sinut 
aikoinaan kirjoitin ihastuksestani Meijuun
hieno biisi, monien muun lisäksi yhä jopa mieltä korkeuksiin nostattava