Päivän mietelause

"Useimmille ihmisille todellinen elämä on jatkuva sarja toiseksi parhaita vaihtoehtoja, alituista ihanteiden ja mahdollisen yhteensovittamista, mutta puhtaan järjen maailmassa ei ole sopuratkaisuja eikä käytännön asettamia rajoituksia. Siellä ei ole esteitä luovalle toiminnalle, jonka valtavissa aikaansaannoksissa huipentuu se intohimoinen pyrkimys kohti täydellistä, josta kaikki suuret teot kumpuavat. Totuuden rakastaminen on spartalaisista hyveistä ensimmäinen, ja se voi löytää matematiikasta enemmän kuin muualta vahvistusta häilyvälle uskolleen." (Bertrand Russell)






Siinäpä tavoitetta itselle kullekin. Kaikille ei-matemaatikoillekin, totuuden rakastaminen. Toisaalta, eikö eskapismi ole sittenkin kannatettavampaa? Ja sotivatko nämä kuitenkaan lopulta keskenään?