Päivän mietelause "Onko viimeistä lausetta?" (kuka tahansa)

Näin kerran seuraavanlaista unta.
Eräs henkilö sanoo unessa, että Wittgenstein oli oikeassa. Maailman merkitys on sen ulkopuolella. Esitän mielessäni voimakkaan vastalauseen, mutta en jaksa kommunikoida. Pakenen muualle. Mietin, onko maailma ehkä myös lause? Jos, niin kuka sen lukee? Ja jos se on lause, kuuluuko Wittgensteinin huomio maailmaan, tuohon lauseeseen? Ja jos on ulkopuolinen/Ulkopuolinen, toistuuko sama? Sekin (ulkopuolisen/Ulkopuolisen näkökulma) vain (tämä ei ole normatiivista) lause, onko viimeistä lukijaa?

Ymmärrän, se syntyi (maailma/elämä/vastaava), ja vaikka ilman tarkoitusta (dawkinslainen ”sattuma” tai lähetti-RNA:n osuus ei ole kysymyksen kannalta olennaista). Voi syntyä merkitys. Merkitys ilman tarkoitusta. Silti mielestäni – tämä on vain tunne, erään tappaja-apinan henkilökohtainen mielle – se on absurdia.
Ymmärrän toki sen, että masokisti nauttii kivusta. Kivun nautinto on kivun itsensä ulkopuolella. Ymmärrän toki myös sen, että maailman ns. sisäiset merkitykset voivat olla pelkkiä välineitä, tai absoluuttisen turhaa jonkin aidosti merkittävän rinnalla. Solu sanoo jotain, erittää jotain, se luetaan muualla. Ymmärrän sen. Lukemistapahtuma on myös eri kuin sen merkitys. Asia ja merkitys toki aina erillään, yksinkertaista ehkä. Mutta kuka/mikä sen lukee?
Näin ajattelin. En pidä kehistä. Se on henkilökohtaista. Silti olen oikeassa.