"Älykkyys on kapasiteetti hankkia kapasiteettia." (H. Woodrow)
”…Lupaavampi lähestymistapa on olettaa, että älykkyydestä saadaan lukuisia etuja. Nokkelat lajit hankkivat ruokansa lukuisilla luovilla tavoilla, kuten vetämällä hyönteisiä koloista heinällä tai varvulla tai avaamalla pähkinöitä kivellä vasaroiden. Suuriaivoiset lajit hallitsevat myös monimutkaisia sosiaalisia suhteita. Evoluutiopsykologi Robin Dunbar on todennut, että suurempiaivoiset tai suuremman neokorteksin omistavat kädelliset elävät suuremmissa ryhmissä, niillä on enemmän läheisiä sosiaalisia suhteita ja ne käyttävät liittoutumia tehokkaammin kuin pienempiaivoiset.
Aivot tuottavat sosiaalisesti, kun ne voittavat lihakset. Suurissa ryhmissä elävien kädellisten, kuten simpanssien ja paviaanien, suhteet voivat muuttua päivittäin. Joustavien liittoutumien, joissa kaksi tai useampi ryhmän jäsen hyökkää ryhmän muun jäsenen kimppuun, ansiosta pienet tai yksilöllisesti alhaisessa asemassa olevat yksilöt voivat kilpailla menestyksekkäästi resurssien ja puolisoiden saamisesta. Liittoutumia on vaikea hallita, koska yksilöt kilpailevat parhaista liittolaisista ja tämän päivän liittolainen voi olla huomisen kilpailija. Yksilöiden on jatkuvasti arvioitava uudelleen toistensa mielialoja ja strategioita ja muutettava omaa käyttäytymistään sen perusteella. Nokkelat eläimet voivat myös olla katalia ja tahallisesti salata tunteensa naamioimalla kasvonilmeensä tai huutamalla ja teeskentelemällä, että niiden kimppuun on hyökätty, kun niiden todellinen motiivi on hankkia tukijoita ajamaan dominoiva yksilö pois ruoan luota. Tuloksena on vaihtuvien tunteiden, liittoutumien ja vihamielisyyksien saippuaooppera ja jatkuva paine olla muita nokkelampi.”
(Richard Wrangham, Tulella kypsennetty – miten keittotaito teki meistä ihmisiä, 2010, 81-82, Terra Cognita. Alkuteos CATCHING FIRE. How Cooking Made Us Human, 2009. Käännös Kimmo Pietiläinen)
”Varislinnuilla on monia kädellisten sosiaalisia kykyjä ja ne ovat selvästi suurempiaivoisia kuin muut linnut. Pullokuonodelfiinit muodostavat erityisen monimutkaisia ja muuttuvia liittoutumia ja niiden aivojen ja ruumiin painojen suhde on suurempi kuin yhdelläkään muulla lajilla ihmistä lukuun ottamatta. Täplähyeenat elävät suurissa ryhmissä ja kilpailevat joustavilla liittoutumilla vallasta, ja sopusoinnussa kädellisistä saatujen todisteiden kanssa niiden aivot ovat suuremmat kuin vähemmän sosiaalisilla sukulaisillaan. Vastaava sosiaalisuuden ja mielen voiman yhteys on sosiaalisilla hyönteisillä, joiden hermokudos ei ole keskittynyt aivoihin, vaan ganglioihin eli hermosolmuihin. Darwin havaitsi, että yhteisössä elävillä muurahaisilla ja pistiäisillä on ”valtavan suuret aivogangliot”, moninkertaiset muihin hyönteisiin verrattuna.
Tällaiset korrelaatiot ovat tukeneet sosiaalisten aivojen hypoteesia, jonka mukaan suuret aivot syntyivät evoluutiossa, koska älykkyys on elintärkeä sosiaalisen elämän osa. Hypoteesi selittää siististi, miten ryhmissä elävät eläimet hyötyvät nokkeluudestaan siten, että toimivat kilpailijoitaan älykkäämmin tavoitellessaan puolisoa, ruokaa, liittolaisia ja asemaa. Se selittää myös, miksi suurempiaivoisilla lajeilla on taipumus monimutkaisempiin yhteiskuntiin, ja hypoteesi viittaa siihen, että jos lajin älyllinen voima on rajoittunut, myös sen sosiaaliset vaihtoehdot ovat rajoittuneet: pieniaivoiset apinat saattavat olla liian tyhmiä hoitaakseen monia sosiaalisia suhteita.”
(Wrangham, 2010, 82) (oma huomautus: ihmisaivojen kehitys liittyy Wranghamin mukaan mm. ruoan kypsentämiseen ja tehokkaampaan sulatusjärjestelmään (pienempään suolistoon, joka vei vähemmän resursseja kuin muiden ihmisapinoiden suolistot; tarkemmin Wrangham 2010, noin sivut 82-90))
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.