"EEG:n alku, ensimmäinen puolikas, vastaa intentiota edeltävää tekijää eikä intentiota itseään." (Alfred R. Mele Libet´n kokeesta)

 

 

Alla ote kääntäjä Lauri Snellmanin esipuheesta (Mele 2016, 11-12) Alfred R. Melen teokseen Onko vapaa tahto illuusio? (2016, alkuteos A Dialogue on Free Will and Science, 2014). Mele jaottelee vapaan tahdon 92-, 95-, 98-oktaaniseen ja dieselvahvuiseen vapaaseen tahtoon.  Melen mukaan ihmisillä on ainakin 92- ja 95-oktaaninen tahdonvapaus.

 

 

92-oktaaninen tahdonvapaus
 
Toimija tekee päätöksen harkiten tietoisesti saamaansa informaatiota, häntä ei manipuloida tai pakoteta vaikkapa aseella ja hän pystyy toteuttamaan päätöksen.
 
 
95-oktaaninen vapaa tahto 
 
lisää 92-oktaaniseen vapaaseen tahtoon syvällisen avoimuuden eli indeterminismin: luonnonlait ja maailman tila jättävät avoimeksi useita vaihtoehtoisia päätöksiä. Jos syvä avoimuus eli indeterminismi pätee, niin minulla on tätä kirjoittaessani ja tilanteen alkuehtojen valossa mahdollista päättää joko hakea itselleni kuppi kahvia tai päättää olla hakematta sitä.
 
 
98-oktaaninen vapaa tahto
 
liittää 95-oktaaniseen vapaaseen tahtoon ei-fysikaalisen sielun: luonnonlait tarjoavat järkevälle päätösentekijälle useita vaihtoehtoja, ja toimijan ei-fysikaalinen sielu saa aikaan valinnan eri vaihtoehtojen välillä. 
 
 
Dieselvahvuinen vapaa tahto
 
taas on agenttikausaliteetin ja 95-oktaanisen vapaan tahdon yhdistelmä. Agenttikausaaliteetti on syysuhde, jossa toimija saa teon aikaan tavallisesta tapahtumien välisestä syysuhteesta poikkeavalla tavalla. Ajatellaan vaikka, että toimijana päätän hakea kahvia. Tällöin persoonani saa aikaan sen, että haen kahvia. Tämä syysuhde on lisäksi jotain aivan erilaista kuin aivoissani tapahtuvat muutokset. 
 
(kääntäjä Lauri Snellmanin esipuheesta (2016, 11-12))
 
 
 
Libet´n koe 
 
Benjamin Libet lienee monelle tuttu, joten en mene häneen tässä tarkemmin.
Tässä kaksi huomiota Libet´n kokeesta:
 
 
1. Koehenkilöt pystyvät kieltäytymään toteuttamasta halua (eräänlainen veto-oikeus), vaikka sillä onkin taustansa puoli sekunti aikaisemmassa aivotoiminnassa.
 
 
2. Koehenkilöitä ohjeistetaan olemaan spontaaneja (vertaa tietoinen harkinta).
 
 
 
Tämän maailman samharrisit ja mikkoputtoset eivät usko vapaaseen tahtoon. Ratkaisu (tai itse asiassa puttosia mukaillen se ei edes ole ratkaisu, vaan "toimijan" aivokemian ja ympäristön välttämätön seuraus) näkee ihmisen häntä perustavampaa laatua olevien fysikaalisten ilmiöiden marionettina. Tällainen uskomus - ja sen seurauksena, väitän, marionettimainen käytös - johtaa mielestäni valitettavan helposti Stanley Milgramin kuuluisan sähkösokkikokeen tuloksiin. Ihminen toteuttaa häntä "korkeammalta" taholta tulevia mahdollisesti tappavia käskyjä. Syvää vastenmielisyyttä kokien, mutta silti totellen.
 
Toisaalta uskottaessa determinismiin tai jopa fatalismiin voi päätyä aivan vastakkaiseen näkökulmaan. Kalvinistien mukaan kaiken alkusyy jumala on tiennyt jo aikojen alussa mitä jokaikinen maailmaan syntyvä ihminen tekee kaikissa elämänvaiheissaan.
 
Eli jumala tietää sen että esimerkiksi tulevaisuudessa syntyvä herra X päättää/"päättää" olla uskomatta jumalaan. Tai herra Y tulee uskomaan jumalaan. Kaikki on päätetty jo aivan alussa. Kalvinisti kuitenkin tekee lähes kaikkensa näyttääkseen maailmalle/jumalalle/itselleen, että hän on jumalan valittu. Eli ei ratkaise asiaa niin, että mitäpä minä tässä rimpuilen, kaikki on päätetty jo alussa. Sinänsä kalvinistien ratkaisuja tarkastellessa on irrelevanttia se, onko jumalaa todella olemassa ja onko uskonto Dawkinsia mukaillen mielen virus vai ei (mielestäni Dawkins on oikeassa, uskonto on eräänlainen mielen virus).
 
Tämä on erittäin mielenkiintoinen kulma fatalismiin. Puttoset toimivat toisin. Luulen, että fatalismiin tai vain determinismiin uskominen johtaa enemmissä määrin puttosmaisiin kuin kalvinistisiin ratkaisuihin/"ratkaisuihin". Sääli.