lauantai, 19. toukokuu 2018

Älykkyydestä, osa 6

Perustuu osin vuonna 2006 julkaisemaani blogitekstiin.
 

 

 
Savanteista ja savant-ilmiöstä
 

Päivän mietelause: "Kokonaisnäkemystä ei enää ole." (Charles Baudelaire)

 

 
Savantismi on eräänlaista älykkyyttä. Erään määritelmän mukaan savant-kyky on henkilön usein muistamiseen tai laskemiseen liittyvä kyky, joka ylittää selkeästi henkilön muun kognitiivisen profiilin. Usein savant-henkilö on kehitysvammainen tai autisti. Ei kuitenkaan aina. 
 

Blogini osoite on http://savant.vuodatus.net. Itse pidän itseäni jonkinasteisena, hyvin lievänä savantina.
Sen perusteella, että minulla on kalenterimuisti. Kognitiivinen profiilini on epätasainen, mutta millään alueella minulla ei ole kehitysvammaa eikä kehitysviivästymää. Tosin savant-kykyni ovat hyvin lieviä.

Aiemmin, ennen viime vuosia, pystyin laskemaan/muistamaan minkä tahansa päivämäärän viikonpäivän 1990-luvulta tähän päivään muutamassa sekunnissa (ja usein ilmoittamaankin mitä kyseisenä päivänä tein, tuo "usein" voi toki tarkoittaa vain 20-30 prosenttia päivämääristä).
Rehellisyyden nimissä on todettava, että silloin tällöin (hyvin harvoin kuitenkin) tein virheen, enkä pystynyt kertomaan oikeaa päivämäärää (muisti ei toimikaan odotetulla tavalla tai toisaalta laskemisessa tapahtuu virhe (tämä siis sekunnin - muutaman aikana, itsekorjaus toisaalta toimii nopeahkosti ja löydän sen oikeankin päivän suhteellisen nopeasti, muutama sekunti lisää)). Aito savant en väitä olevani. Itse havaitsin hyvän päivämäärämuistini 13-vuotiaana. Joitain vuosia myöhemmin asiasta tuli puhetta ja se ihmetytti koulukavereitani ja he suhtautuivat epäillen tähän kykyyni, vaikka silloin muistissani ei ollut kysymys kuin noin kolmesta vuodesta taaksepäin.

Vanhemmiten päivämäärämuistini on hiukan heikentynyt. Eroa ei välttämättä tule vuosissa 1989-2009. 2010-luku on vaikeampi, en pysty palauttamaan muististani päivämääriä, joista laskea jokin tietty päivä, esim keskiviikko 14.9.2011, sillä nopeudella kuin se aiemmin onnistui. Eli sekunnissa, kahdessa; joskus tämäkin tosin yhä onnistuu. Päivämäärämuistini nykymuodossaankin lienee harvinainen. En tietääkseni tunne ihmisiä, joilla olisi tämä kyky samalla tasolla. Tosin tuttavapiirini on melko suppea. Suomesta kuitenkin tiedän ihmisiä, joilla tämä kyky on selkeästi parempi kuin minulla on ollut parhaimmillaan. Vuoden tammikuussa 2002 kävin läpi elämääni päivä päivältä syksystä 1989 tammikuuhun 2002. Silloin oli hyvin miellyttävää tehdä tuo listaus. Muistin arviolta 20-30 prosenttia elämistäni päivistä, ehkä enemmänkin. Siis jotakin päivästä, en kaikkea. Kesällä 2013 kävin päivä päivältä vuodet 2002 tammikuun kesään 2013 asti. Se oli palkitsevaa, mutta henkisesti kuormittavaa. Sain keskiviikkona 31.7.2013 ajatustyön loppuun. Pyöräilin pienelle laiturialueelle ja kävelin edestakaisin ja ympyrää ja vain mietin päivämääriä ja tekemisiäni. Suurimmasta osaa päiviä en muistanut mitään. Laajassa katsannossa kykyni on hyvin vaatimaton. TV:stä tuli muutama vuosi sitten dokumentti savant-kaksosista. Nämä naiset olivat kai lievästi kehitysvammaisia, mutta he pystyivät kysyttäessä ilmoittamaan oikean päivämäärän 40 000 vuotta taakse- tai eteenpäin. 

 

 

Varsinaisia huppulahjakkaita savanteja, joihin en todellakaan itse eikä kukaan tietämäni ihminen kuulu, on maailmassa arviolta noin 50. Luin joitain vuosia sitten Joshua Foerin teoksen Kaiken muistamisen taito (Moonwalking with Einstein: The Art and Science of Remembering Everything). Hän kertoi teoksessaan silloin minulle tuoretta tietoa muistinero Daniel Tammetista, joka teki vuonna 2004 piin desimaalien muistamisessa Euroopan ennätyksen, 22 514 desimaalia. Ei nähtävästi ole aivan niin kuin Daniel Tammet on itsestään esittänyt haastatteluissa ja dokumenteissa. Vanhoilla nettisivuillaan hän on kertonut näin: 

"Oma kiinnostukseni muistiin ja muistiharrastukseen sai kipinän satunnaisesta tutustumisestani erääseen lastenkirjaan. Siinä esiteltiin laajasti muistitekniikoita, joilla saavutettaisiin parempia tuloksia viidentoista vuoden iässä. Seuraavana vuonna läpäisin GSCE-tenttini eräällä vuoden parhasita tuloksista. Sen jälkeen suoriuduin hyvin A-tasolla, ja opettelin näiden koeteltujen tekniikoiden avulla myös ranskaa ja saksaa... Intohimoni harrastusta kohtaan kasvoi ja seuraavien kuukausien aikana ylsin rankan harjoittelun ja kovan työn avulla maailman viiden parhaan muistiharrstajan joukkoon." (Foer, Kaiken muistamisen taito, 2012, 250)

Daniel Tammet sijoittui muistin maailmanmestaruuskisoissa vuonna 2000 sijalle 4. Hän muutti sukunimensä, joka ennen oli Corney, vuonna 2000 muotoon Tammet. Klassisen savant-teorian mukaan savant ei saavuta kykyjään harjoittelun avulla, vaan se on synnynnäistä tai jonkin tapaturman (kuten aivotärähdys baseballista) tai toisaalta esim. dementian myötä syntynyttä. Olen lukenut Daniel Tammeltilta kolme teosta, Born on a Blue Day, Embracing the Wide Sky, Thinking in Numbers. Kaikki lajissaan erinomaisia. Mm. eräässä teoksessaan hän antaa hyvin argumentoidun puolustuksen Yhdysvaltain presidentinvaalijärjestelmälle. Riippumatta siitä, ovatko Tammetin kyvyt ankaran harjoittelun tulosta vai pitkälti synnynnäisiä, ne ovat vaikuttavia. Foer päättääkin kappaleen "Meissä kaikissa asuu pieni sademies" käytyään läpi sitä millaisia käsityksiä meillä on savanteista ja rainmaneista, että ehkä onkin niin että ajatus Daniel Tammetin kyvyista ottaen huomioon hänen ilmeisen muistitreenaamisen on hyvin innoittava: meillä kaikilla on sisällämme huomattavia uinuvia kykyjä. Ne vain täytyy ravistella hereille.

Luultavasti kirjoissa kuten Mathemacigs: How to Look Like a Genius Without Really Trying kerrotaan helpot kikat mm. kalenterilaskemiseen. "Luultavasti" siksi, koska en ole teosta lukenut, vain lukenut siitä. Joka tapauksessa, uskon että hyvin keskiverrolla kognitiivisella profiililla on verraten helppoa pientä vaivannäköä nähden opetella kalenterilaskeminen muutamaksi sadaksi vuodeksi eteen- ja taaksepäin. Niin, että se onnistuu poikkeuksetta alle viidessä sekunnissa. Edellisestä kappaleesta huolimatta en silti usko, että keskiverrolla kognitiivisella kapasiteetilla itseni mukaanlukien päästään Daniel Tammetin kykyjen tasolle. Tiedän sen, että karkausvuosista huolimatta kalenteri toistuu samanlaisena 28 vuoden välein. Itse en ole ollut tarpeeksi kiinnostunut opetellakseni kalenterilaskemisen tekniikoita tai muita yleisesti muistamiseen auttavista tekniikoista. Foer kertoo niistä ansiokkaasti edellä mainitussa kirjassa. Foer itse treenasi muistitekniikoita ja voitti USA:n muistimestaruuden vuonna 2006. Arjessa voitto ei välttämättä näkynyt. Jonkin ajan kuluttua muistimestaruudesta hän oli syömässä ystäviensä kanssa. Lähdettyään ravintolasta hän ei enää muistanut mihin oli autonsa pysäköinyt.

 

Savant -termihän tulee klassisesta termistä "idiot savant" (l. oppinut idiootti), henkilöstä joka on psykometristen testien mukaan heikkolahjainen yksilö, mutta omaa jonkin lähes yliluonnollisen kyvyn, kalenterilaskukyvyn (jopa 40 000 vuotta taakse- ja eteenpäin) tai pystyy päässään laskemaan hyvin suuria alkulukuja.
Savantit, sanan varsinaisessa merkityksessä (muistakaa, että itse en ole sellainen) voivat pystyä esimerkiksi ilmoittamaan sekunnilleen oikean ajan (ilman kelloa, sisäisen kellonsa avulla), tai piirtämään ulkomuistista esimerkiksi Lontoon ydinkaupunkin rakennuksia hyvin tarkasti ensi kerran siellä vierailtuaan (tähän pystyi  Stephen Wiltshire Suomessakin esitetyssä BBC-dokumentissa The Foolish Wise Ones, samaisessa dokumentissa esiintyy myös eräs kalenterilaskija (dokkari on vuodelta 1987, ja muistaakseni(!) miehen kykyjä ei dokumentissa esitelty kuin kaukaisimmillaan vuoteen 1962 asti, eli ei ainakaan tuon perusteella ole – mikäli sitten 25 vuotta on lähellä ylärajaa  takaisinpäin laskettaessa - radikaalisti minua parempi. LISÄYS 2018: tuo ei nykyisessä maailmassa ole kovin kummoinen kalenterinlaskemiskyky, korkeintaan hiukan omaani parempaa jos tuo 25 vuotta taaksepäin on yläraja, 40 000 vuotta on taas toinen juttu) ja mm. absoluuttisen sävelkorvan omaava pianisti Noel Patterson).
Oliver Sacks kertoo teoksessaan Mies joka luuli vaimoaan hatuksi kahdesta identtisestä kaksosesta, joiden ÄO on luokiteltu noin kuudenkymmenen luokaksi, joka tarkoittaa sitä, ettei älynlahjat riitä pukeutumiseen; nämä kaksoset pystyivät kuitenkin laskemaan jopa kymmennumeroisia alkulukuja päässään ja ilmeisesti enemmänkin, mutta Sacks ei pystynyt tarkistamaan asiaa, koska hänen käyttämänsä taulukko ei riittänyt. Kuriositeettina mainittakoon, että ikänsä yhdessä eläneet kaksoset erotettiin toisistaan ja harrastuksestaan sosiaaliviranomaisten toimesta ja saivat ulkopuolisesti rahoitetut työllistämistukipestit yhteiskuntaan sosiaalistamisen tai jonkin vastaavan nimissä.
Nykyään "savant-kyvyllä" tarkoitetaan jotain kykyä, joka ylittää selvästi henkilön yleiskapasiteetin (siis lähinnä psykometrisesti mitattavat kognitiiviset kyvyt). Tosin Sacks erinomaisessa ja mielenkiintoisessa teoksessaan An Anthropologist On Mars kertoo tapauksesta, joka savant-kykyjensä lisäksi on huippulahjakas noin yleisestikin. 

Kalenterilaskemisilmiö ja savant-ilmiö kokonaisuudessaan kaipaisi lisätutkimusta. Jonkin verran asiaa on tutkittu maailmalla. Joissain tapauksessa aivovaurio tai vanhuuden dementia on saanut aikaan savant-ilmiön alueelle katsottavia kykyjä. Erään teorian mukaan savant-ihmisiltä puuttuu jokin osa aivoista, mikä normaaleilla ihmisillä on. Tämä mahdollistaa savant-kyvyt, kuten esim. ilmiömäisen visuo-spatiaalisen kyvyn, joka ilmenee kohonneina kuvataiteellisina kykyinä (joillain dementikoilla tämä on ilmennyt aivan yllättäen yli viidenkymmenen iässä, aihetta on tutkinut ainakin Allan W. Snyder).
Suomessakin on tutkittu kalenterilaskijoita (mutta ilmeisesti ei kuitenkaan heidän aivotoimintaansa), mutta itse en ole toistaiseksi saanut aineistoa käsiini. Netistä olen suomalaisesta tutkimuksesta aiemmin lukenut jotain (nyt ei haulla löytynyt samaa tekstiä); eräs kalenterilaskija pystyi laskemaan muistaakseni muutamassa sekunnissa oikeat viikonpäivät muutaman vuosikymmenen päähän (muistaakseni 80 vuotta).
Kalenterilaskijoiden mitattu ÄO oli poikkeuksetta alhainen (siis tässä suomalaisessa tutkimuksessa, huom. perustuu muistinvaraiseen googletukseen jokunen vuosi sitten), tosin testattavien henkilöiden lukumäärä oli pieni.
Kohdallani omaelämäkerrallinen muisti vaikuttaa paljon 
joten tulevaisuuden päivämäärän (vaikka tuon kymmenenkin vuotta) ilmoittaminen lyhyessä ajassa (sekunnissa tai muutamassa) ei onnistu läheskään samalla varmuudella; siis tuossa ajassa. Suurta huviani - elämäni eräitä nautintoja - on kun joku kyselee almanakka kädessään mikä viikonpäivä oli se ja se päivä. 

 

Savant-kyvyt korreloivat autismin ja Aspergerin syndrooman (joka ennen määriteltiin autismin lajiksi, enää sitä ei sairausluokituksissa ole) kanssa hyvin vahvasti, kuten ensimmäisestä linkistäkin ilmenee.
Lainaus osoitteesta: http://www.saunalahti.fi/kup/syndroma/autismi.htm:

"Autismi ja autistiset piirteet voivat johtua monesta syystä. Yksi selitysmalli on, että moniin autismia aiheuttaviin sairauksiin liittyy Prader-Willin oireyhtymän tapainen tuntemuksia säätelevän keskushermoston vaurio tai häiriö. Tunne-elämysten voimakas sitoutuminen tiedon vastaanottamiseen voi selittää mm. autisteilla runsaasti esiintyvää kapea-alaista supermuistisuutta (ikonimuisti, kalenterimuisti, matemaattiset erityistaidot, absoluuttinen musiikkikorva jne.) eli ns. savant-ilmiötä. Tilastojen mukaan n. 10 %:lla autisteista on savant-ominaisuus, todellisuudessa sitä esiintynee enemmän, mutta kyvykkyysalue on usein niin rajoittunut, että se jää ympäristöltä huomaamatta. Muun muassa absoluuttinen musiikkikorva saattaa jäädä huomaamatta, jos autistin laulu sisältää vaikkapa vain joka toisen tai kolmannen nuotin tai nuotit esiintyvät jollakin tapaa käänteisesti, kuten esim. arkkitehtonisessa ikonimuistisuudessa on voitu todeta."

 

 

 

 

SIVURAIDE: Autisteillehan on ominaista - ainakin kirjatiedon mukaan - takertuminen merkityksettömiin detaljeihin. Kokonaisnäkemyksen puuttuminen.

Kokonaisnäkemys?

Kirjoitin aikoinaan A4:lle sanan KOKONAISNÄKEMYS, kaksoispisteen(:) ja tyhjän tilan. Laitoin sen sitten seinälle. Muistilapuksi.

 

Autistihan ei voi tavoittaa kokonaisnäkemystä (on korkeintaan itsetietoinen merkki, joka saattaa pystyä jonkinasteiseen ulkopuoliseen kommunikointiin muiden itsetietoisten merkkien kanssa, mutta ei pysty lukemaan itse lausetta).
Toisaalta autismissa (sisältää sairausluokituksesta jo poistuneen Aspergerin oireyhtymän) asiantuntijoiden ja itse autistien mukaan esiintyy monia ilmiöitä hypo/hyper –muodossa. Eli kokonaisnäkemysten ja laajojen filosofis-historiallisten (tai muun alan, alueen) analyysien ja synteesien muodostaminen voi olla myös poikkeuksellisen hyvää. Todettakoon kuitenkin, että itselläni ei ole diagnosoitu mitään autismin alueelle kuuluvaa. Joka tapauksessa tuo (suppea) kalenterimuisti on itselleni oivallinen hyödyke, jolla voi viihdyttää itseään esimerkiksi jotain tylsää esitelmää kuunnellessaan.  

 

sunnuntai, 13. toukokuu 2018

Älykkyydestä, osa 5

"Tacit knowledge relevant to managing one´s career appears to be more important to career success than does tacit knowledge relevant to managing people, tasks, or self." (Robert J. Sternberg, Beyond IQ: A Triarchic Theory of Human Intelligence, 1985, 278)
 

 

Hiljaisen tiedon (tacit knowledge) ÄO-tulokset eivät korreloi perinteisten älykkyystestien tulosten kanssa (ei yksifaktoristen (G, matriisit) tai monifaktoristen kanssa (matriisit, verbaalisuus, aritmetiikka, muisti)). Yleisesti hiljaisen tiedon älykkyystestit ennustavat työssä suoriutumista yhtä hyvin tai paremmin kuin perinteiset älykkyystestit. Tämä korreloi erilaisten työpaikkojen ja myös erimaalaisten ihmisten suhteen.
Kokemus nostaa käytännöllistä älykkyyttä. Testeissä tämä vaikuttaa pikemminkin niin, että äly nousee yleisestä kokemuksesta kuin juuri vastaavasta kokemuksesta kuin käytännöllisen älyn testissä on. 
Joillakin ihmisillä on vuosien kokemus työstään, mutta työhön liittyvä hiljainen tieto ei ole karttunut lainkaan.
 
 
Sternberg ryhmineen tutki käytännöllistä älykkyyttä Keniassa. Hän havaitsi eräässä lapsitutkimuksessa, että ns. kiteytyneet älylliset kyvyt (crystallized abilities) korreloivat negatiivisesti käytännöllisen älyn kanssa.
Käytännöllinen älykkyys on esimerkiksi sitä, että osaa soveltaa teoreettista ja analyyttista tietoa käytäntöön. Tälle on monta nimeä: maalaisjärki, talonpoikaisjärki, kaupunkilaisjärki, ns. terve järki, arkijärki.
Taipumus etsiä uusia virikkeitä tai ärsykkeitä (ehkä huono käännös, alkup. sensation-seeking) voi kaikessa luovuudessaan häivyttää joskus taka-alalle käytännöllisempiä ratkaisuja (Edward Necka, teoksessa Sternberg, Lautrey & Lubart (toim.), Models of Intelligence: International Perspectives, 2003, 17) .
 
Filosofisen näkökulman terveeseen järkeen (common sense) tarjoaa englantilainen filosofi G.E. Moore. Tekstissään "Proof of an External World" (Ulkomaailman olemassaolon todistus, 1939) hän kertoo, että on olemassa ehdottoman varmoja väitteitä (aikoinaan David Hume hyväksyi Descartes´n väitteen "Ajattelen, siis olen" - joka sivumennen sanoen löytyy jo Augustinukselta yli tuhat vuotta aiemmin - mutta lisäsi, että tämä "ajatteleva yksilö" voi olla pelkkä miellevirta). Moore väitti tietävänsä, että on oleva ihmiskeho, hänen, G.E. Mooren, kehonsa. On olemassa maapallo, on olemassa muita ihmisiä, on olemassa muita ihmisiä paljon ennen hänen syntymäänsä. Kerran edellämainittua esitelmää pitäessään Moore nosti molemmat kätensä ilmaan, ja julisti, että ne ovat ulkomaailman olioita, jollaisia oli siis olemassa vähintään kaksi kappaletta. Moorelle kaikki tämä oli tervettä järkeä.
Itse olen tullut siihen tulokseen, että ihminen voi elää pitkän elämän ja voi olla epäilemättä, kyseenalaistamatta, ulkomaailman olemassaoloa. Voi olla, että tämä on jopa ihmislajille tyypillistä. 
 
 
 
 

perjantai, 11. toukokuu 2018

Älykkyydestä, osa 4

"Psykoottisuus on avaintekijä luovuudessa." (Hans Eysenck, 1995)
 

 

 

 
Luovuudesta, neroudesta, hulluudesta
 
 
 
John Nash sanoi kerran, että hänelle ajoittain tulleita psykoottisia harhoja oli vaikeaa vastustaa. Näin oli siksi, että harhat tulivat Nashin tajuntaan samalla tavalla kuin hänen omalaatuiset, nerokkaat ideansa (Sylvia Nasar, A Beautiful Mind, 1998). Taloustieteen Nobelilla vuonna 1994 palkittu matemaatikko on tietysti ääriesimerkki neroudessaan. Kaikki hullut eivät ole neroja, eivätkä edes kaikki nerot hulluja. Hollywood-saduksi taltioitu elämä (Kaunis mieli, 2001) oli toki poikkeuksellinen monella tavalla. 
 
Robert Sternbergin naiivinnerokkaan analyysin mukaan äly: 1) sopeutuu ympäristöön, 2) muuttaa ympäristöä, 3) vaihtaa ympäristöä, etsii uuden ympäristön.
Usein kohtaan 3) päädytään, kun on epäonnistuttu kohdassa 1) ja/tai 2).
Edelleen Sternbergin mukaan analyyttinen äly analysoi, arvioi, tuomitsee, vertailee, etsii eroja ja vastakohtia.
Kun taas luova äly luo, keksii, huomaa ja havaitsee, tutkii, kokeilee, olettaa.
Käytännöllinen äly soveltaa, käyttää, laittaa käytäntöön, toteuttaa.
 
Elena L. Grigorenkon ja Strenbergin tutkimukset osoittivat, että paras mielenterveyden ja fyysisen terveyden ennustaja oli henkilön mitattu käytännöllinen älykkyys. Analyyttinen äly tuli seuraavaksi. Luova älykkyys viimeisenä. Kaikki kuitenkin ovat hyödyksi elämässä (Grigorenko - Sternberg, 2001). Tämä noin yleisesti.
"Luova älykkyys" merkitsee suhteellisen eri asiaa niille, jotka tulevat älykkyystutkimuksen puolelta kuin niille jotka tulevat luovuustutkimuksen parista (Edited by Sternberg, Lautrey & Lubart, Models of Intelligence: International Perspectives, 2003, 17) .
 
 

Luovasta yksilöstä on kirjoitettu paljon. Psykologi Arthut R. Jensenin mukaan (Gifted Genius) mentaalienergia yhdistettynä erittäin korkeaan yleisälykkyyteen (G) tai poikkeukselliseen lahjakkuuteen tuottavat korkealaatuisia älyllisiä tai taiteellisia tuotoksia. Tähän kun lisätään psykoottispiirteiden luovuustekijöitä synergisenä yhdistelmänä, niin tuloksena on nerouden oleelliset tekijät.

 
Arthur R. Jensen:  
 
1) korkea kyvykkyys (psykomotorisen prosessoinnin nopeus ja teho)
 
2) korkea tuotteliaisuus (eräänlainen sisäsyntyinen aivokuoren aktiivisuus)
 
3) korkea luovuus (psykoottisuus)
 
 
 
 
Virtsahapon määrä yliopiston professoreilla on keskimääräistä suurempi. Virtsahapon  molekyylirakenne on lähes sama kuin kofeiinin, joten se toimii aivostimulanttina. Se suurentaa veren kortisolipitoisuutta ja nostaa henkistä (mental) aktiviteettia. Tämä mitä todennäköisemmin auttaa akateemisessa tutkimuksessa. Suuri virtsahapon määrä veressä (SUL, serum urate level) korreloi vain lievästi ÄO:n kanssa, mutta suuremmin saavutusten ja tuotteliaisuuden suhteen. Eli jos joku sanoo että professorilla on kusta päässä, hän ei ehkä ole täysin väärässä.
 
 
 
 
Fyysikko, nobelisti William Shockleya vapaasti lainaten, hänen työstään:
 
1) Määrittää ongelma, luoda useita hypoteeseja, oman kokemuksensa huomioon ottaen (muttei antaa sille liian suurta painoarvoa).
2) Kovaa työtä, kovempaa kuin useimmat ihmiset työskentelevät, muodostaa ideasta teknisesti toteuttamiskelpoinen.
Jotkut ideat, jotka lopulta osoittautuvat kaikista parhaiksi, olivat aluksi, alkumuodossaan, jopa fyysisesti mahdottomia. Juuri tämän vuoksi useimmat asiantuntijat hylkäävät tällaiset ideat välittömästi (eivätkä mieti mahdollisia muutoksia ideaan muuttakseen sen toimivaksi).
 
 
Nerojen elämäkerrat osoittavat, että nerot ovat nuorena herkkiä kokemuksille (varsinkin kognitiivis-tyyppisille), kehittävät usein vahvoja ja pitkäaikaisia kiinnostuksenkohteita (usein erikoisia, epätavanomaisia harrastuksia tai projekteja), omaavat uteliasta ja tutkivaa käyttäytymistä, kovaa halua, intohimoa, suorittaa omia juttujaan, teoreettisia ja esteettisia arvoja, ja kovaa itsekuria hankkiessaan tarvitsemansa taidot.
Useimmat ihmiset tuskin pystyvät harjoittelemaan niin paljon kuin nerot tekevät kehittäessään taitojaan, jotka myöhemmin näyttäytyvät neroutena. Nerot eivät ole pelkästään itsepintaisia, vaan myös hyvin kyvykkäitä ja ahkeria oppijoita. Luovat nerot ovat pakkomielteisiä alansa suhteen. 
Luovimmat nerot luovat poikkeuksetta myös paljon arkipäiväistä, triviaalia.
Luovuudelle on ominaista ideoiden lento, laaja katsantohorisontti, pieni itsekritiikki, tavallisten asioiden vääntäminen uudeksi - tavallisena asioina pidettyjen asioiden tarkasteleminen uudesta, jopa oudosta näkökulmasta. Kaikki äärimuodossaan psykoosin merkkejä.
 
 
 
 
Hulluudesta 
 

John Nash oli osittain hullu ja myös erään 1900-luvun merkittävimmistä matemaatikoista, Kurt Gödelin, elämä viittaa siihen, että myös hänellä oli vikaa päässä. Gödel julkaisi vallankumoukselliset matemaattiset tuloksensa nuorena miehenä 1930-luvulla. Jo noihin aikoihin hän oli suhteellisen eksentrinen henkilö, jota itsekin monesti oudosti käyttäytyvä kaverinsa Albert Einstein joutui toppuuttelemaan (tarkemmin esim. Casti & DePauli: Kurt Gödel - Elämä ja matematiikka, 2001, 101-102). Gödelin loppuvaiheet olivat traagiset. Vaimonsa kuoltua hän epäili lääkärien yrittävän myrkyttää hänet. Hän kuoli vuonna 1978 nälkään ("aliravitsemukseen ja heikkouteen") painaen enää alle 40 kiloa.

Myös esimerkiksi filosofien Ludwig Wittgensteinin ja Michel Foucault´n elämäkerrat väläyttävät paikoin kohdehenkilöidensä järjettömyyttä, jopa hulluutta. Myös shakkinero Bobby Fischerin elämän myöhemmät vaiheet kertovat hulluudesta vainoharhoineen ja salaliittoteorioineen. On sanottu, että korkea älykkyysosamäärä suojaa jossain määrin hulluudelta. Kun katsoo ulkoapuolen noiden alansa suurmiesten elämän vaiheita, niin eipä korkea ÄO ole suojannut psykoottisuudelta, jopa syvältä hulluudelta. Monet luovuusteoreetikot ovat nostaneet luovien henkilöiden psykoottisuuden lisäksi myös tällaisia luoville yksilöille keskeisiä ominaisuuksia: itsevarmuus, riippumattomuus, originaalisuus, nonkorformismi. Edellisetkin tosin voidaan nähdä psykoottisina piirteinä. Näyttäisi joka tapauksessa siltä, että nerouden ja hulluuden välinen yhteys ei ole pelkkä myytti. Itse olen miettinyt, että miten sellainen ilmeisesti yksilön neurologiaan pohjautuva käsite kuin "hyvin matala ärsykekynnys" tai toisella nimellä "matala latentti inhibitio" selittää luovuutta, neroutta ja hulluutta.

 

 

 

 

 

keskiviikko, 9. toukokuu 2018

Älykkyydestä, osa 3

 
 
 
Lyhyesti älykkyysosamäärästä
 
 
Psykologi Hans Eysenck oli sitä mieltä, että henkilön älykkyysosamäärä kertoo suhteellisen pätevästi henkilön älykkyyden. Tämä älykkyys on hänen mukaansa suurelta osin perintötekijöistä riippuvaa. Hänen mukaansa yksilön ÄO on suhteellisen muuttumaton, eikä se merkittävästi muutu iän tai ympäristön vaikutuksen myötä.
 
 
Flynnin ilmiö
 
James R. Flynnin mukaan keskimääräinen älykkyysosamäärä on toisen maailmansodan jälkeen noussut länsimaissa 0,3 pistettä vuodessa, afroamerikkalaisilla 0,45 pistettä. Tämä nousu on jatkunut yleisesti 2000-luvulle asti. Pohjoismaissa tämä nousu on pysähtynyt ja tuoreet tutkimustulokset kertovat, että esim. Suomessa ÄO-tulokset ovat jopa hiukan laskeneet 1990-luvun tasosta. Teoksessaan What Is !ntelligence? Beyond the Flynn Efect (2007) Flynn kertoo, että vuosina 1947-2002 keskimääräinen älykkyysosamäärä nousi WISC-testissä 18 pistettä (toisaalta aritmeettinen osuus nousi vain kaksi pistettä). Ravenin progressiivisissa matriiseissa, joidenka joidenkin älykkyysalan ammattilaisten mielestä pitäisi mitata kulttuurista riippumatonta älyä, kehitys tuona ajanjaksona oli peräti 27,5 pistettä!
 
Flynnin mielestä amerikkalaisten lasten matemaattinen ymmärrys ei lisääntynyt, laskutaidot kylläkin (ajanjaksolla 1972-2002). Flynnin ilmiön vuoksi testejä päivitetään. 1900-luvun alun keskivertokoululainen saisi nykytesteillä (Wechsler-Binet) ÄO:kseen vajaat 70 (älyllinen kehitysvamma/viivästymä), Ravenin progressiivisilla matriiseilla ÄO:n 50.
Ja toisinpäin, nykyajan keskivertoyksilö saisi 1950-luvun älykkyystestissä selkeästi keskivertotulosta korkeamman ÄO:n.
Sieppari ruispellossa -klassikon kirjoittaja J.D. Salingerin elämäkerrassa ilmoitettu ÄO 111 olisi vuosituhannnen vaihteen testeillä noin 95.
USA:ssa rikokseen syyllistynyt voi välttää kuolemantuomion jos hänen ÄO:nsa on alle 70. Ongelma tässä on, että rikokseen syyllistyneiden älykkyysosamäärän mittaamisessa on käytetty vanhentuneita testejä (kuten aiemmin totesin, testejä päivitetään aika ajoin). Henkilö, jonka ns. reaalinen älykkyysosamäärä on 69, tehdessään vuosia vanhentuneen testin, voi tässä saada tuloksen 75. Tuloksen, joka ei kerro totuutta hänen todellisuudentajustaan, kognitiivisista kyvyistään tai toimintakyvystään.
 
Kysymykseen "Mitä yhteistä on jäniksellä ja koiralla?" "Koiraa voi käyttää jäniksen jahtaamiseen", vastaisi tyypillinen viime vuosisadan alun ihminen.
"Oikea", nykyisen ajattelutavan mukainen vastaus kysymykseen olisi "Molemmat ovat nisäkkäitä". Flynn kertoo teoksessaan, että 1900-luvun suuria puhetavan ja ajattelutavan muutoksia oli tieteellisen kielenkäytön, tieteellisen puhetavan trivialisoituminen. Tämä on eri asia kuin tieteellinen ajattelu. Sellainen ilmiö kuin astrologia, täyttää tieteellisen puhetavan kriteerit - ei missään nimessä tieteellisen ajattelutavan kriteerejä.
Tämä kulttuurinen muutos ja osin siitä seurannut ÄO-tulosten radikaali nousu ei kerro kuitenkaan todellisen älykkyyden noususta juurikaan. Moni nykypäivän keskivertoyksilö olisi melko lailla kädetön sadan vuoden takaisessa maailmassa ja voi olla, että sen ajan yhteisö pitäisi häntä jälkeenjääneenä.
 
 
Steven Johnson kirjassaan Kaikki huono on hyväksi: Miten nykyinen populaarikulttuuri tekee meistä älykkäämpiä (Everything Bad Is Good for You: How Today´s Popular Culture Is Actually Making Us Smarter, alkuteos 2005) kertoo siitä miten populaarikulttuuri, lähinnä tv-ohjelmat ja videopelit, ovat tehneet meistä älykkäämpiä. Tämä kaikki on tapahtunut noin kolmessa vuosikymmenessä vuodessa, 1970-luvulta 2000-luvun alkuvuosiin. Esimerkiksi TV-sarjojen hahmot ja juonet tapahtumineen ovat paljon monikerroksisempia kuin 70-luvulla. Videopelit mitä luultavammin kehittävät merkittävästi mm. avaruudellista hahmottamista. Tämä kaikki kehittää kognitiivisia kykyjä, joka ehkä parhaiten näkyy ns. "kulttuurivapaissa" visuo-spatiaalisissa älykkyystesteissä. Toisaalta 2000-luvun alun nuoret, suunnilleen ihmiskunnan historian korkeimmalla ÄO:lla varustetut, tekivät verraten noloja virheitä sanallisissa testeissä. He eivät välttämättä tekisi näitä virheitä testien ulkopuolisessa oikeassa elämässä.
 
 
 
 

sunnuntai, 6. toukokuu 2018

Älykkyydestä, osa 2

"Sosiaalinen älykkyys kukoistaa päiväkodeissa, leikkikentillä, varuskuntien kasarmeissa, tehdassaleissa ja myymälöissä, mutta se kavahtaa testilaboratorion virallisia ja standardoituja testejä." 
(Edward Thorndike, Harper´s Monthly Magazine, vuonna 1920)
 
 
 
Lyhyesti sosiaalisesta älykkyydestä
 
 
Perinteiset älykkyystestit mittaavat lähinnä visuo-spatiaalista älyä, usein myös loogis-matemaattista ja verbaalista älyä. Sosiaalista älykkyyttä ne eivät mittaa lainkaan. Kuitenkin juuri sosiaalinen äly on syy miksi ihmisäly on kasvanut nykyisiin mittoihin. Sosiaalinen älykkyys ei välttämättä korreloi lainkaan yleisen älykkyysosamäärän kanssa. Joissain tapauksissa korrelaatio voi olla negatiivinen. Ihminen, jolla on Downin syndrooma, voi olla sosiaalisesti älykkäämpi kuin Aspergerin oireyhtymän omaava taloustieteen Nobelilla palkittu taloustieteilijä. Onko ehkä niin, että tämä pätee poikkeuksetta, jo pelkkien määritelmien mukaan (sosiaalinen äly Downin ja Aspergerin syndroomassa)?
 
Robert Sternberg on tutkinut sosiaalista älyä mielenkiintoisella tavalla. Hän on antanut koeryhmälleen arvioitavaksi 40 valokuvaa, joissa on mies ja nainen. Tehtävä on arvioida onko pari tosielämässä parisuhteessa vai onko pari ns. feikkipari. Toisessa valokuvatestissä täytyi arvioida kahden ihmisen suhde. Kumpi on työnantaja, kumpi työntekijä. Naiset menestyivät molemmissa testeissä selkeästi paremmin kuin miehet. Huomionarvoista on, että näiden kahden testien tulokset eivät korreloi ÄO-testien tulosten kanssa, eivätkä myös keskenään.
 
Mielen teoria tarkoittaa yksilön kykyä ymmärtää toinen yksilö (tietoisena) toimijana omine haluineen, pyrkimyksineen ja tarkoitusperineen. Tämän päivän liittolainen metsästysretkellä voi olla huomisen vihollinen ja toisinpäin. Klassisen takaisinkytkentämekanismin kautta sosiaalinen äly ruokki sosiaalisen älyn kehittymistä edelleen. Ylikehittynyt mielen teoria sai aikaan myös eräänlaisen animismin ja lopulta järjestyneen uskonnon kehittymisen. Ihminen alkoi nähdä ennen niin kasvottomat luonnonvoimat, ukkoset, tulvat, maanjäristykset, tietoisen toimijan aikaansaannoksena. Syntyi jumalan käsite ja lopulta uskonto siinä muodossa kuin me sen nykyaikana tunnemme. Uskonto kaikkine älykkyyksineen ja älyttömyyksineen kehitti ihmisen älykkyyttä entisestään. 
 
Nykyaikana, ainakin länsimaissa, yhteiskunnan sekularisoituessa uskonnollinen puhetapa on kuitenkin säilynyt. Toistasataa vuotta sitten Freudin läpimurron jälkeen ns. paljastava psykologia alkoi omaksumaan uskonnollisia ilmaisuja ja on yhä voimissaan. Aiheesta enemmän kertoo Janne Kivivuori erinomaisessa psykotrilogiassaan (Psykokulttuuri, Psykopolitiikka, Psykokirkko). Paljastava psykologia on eräs mielen teorian aksidentaalinen seuraus. Sinänsä hyvin ymmärrettävä ja paikoin ehkä hyvin tarpeellinenkin seuraus.
 
Edelliseen liittyen: alla Wittgensteinin huomio Freudista. Koin jonkinlaisen ahaa-elämyksen, kun luin tämän. Se, mitä muistan lukeneeni Jungin ja Freudin välisistä keskusteluista oli, että Freudille psykoanalyysi oli jonkinlainen dogmi, jota missään tapauksessa ei saanut kyseenalaistaa. Jotain uskonnonkaltaista.
 
 
Ote Wittgensteinin kirjeestä Norman Malcolmille, 6.12.45: 
 
"...Minuunkin teki suuren vaikutuksen, kun ensi kerran luin Freudia. Hän on verraton. – Tietenkin hän on täynnä hämärää ajattelua, & hänen viehätysvoimansa & aiheen viehätysvoima on niin suuri, että voi helposti tulla puijatuksi. Hän korostaa aina sitä, mitkä valtavat sielulliset voimat, mitkä vahvat ennakkoluulot toimivat psykoanalyysia vastaan. Mutta hän ei koskaan sano, mikä valtava viehätysvoima tuolla idealla on ihmisiin, aivan kuten sillä on Freudiin itseensä. Saattaa olla vahvoja ennakkoluuloja jonkin iljettävän paljastamista vastaan, mutta joskus se on ehdottomasti enemmän houkuttelevaa kuin luotaantyöntävää. Ellei ajattele hyvin selkeästi, psykoanalyysin harjoittaminen on vaarallista & vastenmielistä, & se on tehnyt loputtomasti vahinkoa & suhteellisesti kovin vähän hyvää. (Jos ajattelet, että minä olen vanhapiika – ajattele uudelleen!) – Kaikki tämä ei tietenkään vähennä Freudin verratonta tieteellistä saavutusta. On vain niin, että verrattomilla tieteellisillä saavutuksilla on nykyisin omituinen tapa tulla käytetyksi ihmisten tuhoamiseen. (Tarkoitan heidän ruumiinsa tai heidän sielunsa tai heidän älynsä tuhoamiseen.) Pidä siis kiinni älystäsi."

(Norman Malcolm: Wittgensteinin muistelma, 1990, 155-156)