perjantai, 16. lokakuu 2026

Sylvester Stallone: Portaat

 

"Jos Rocky oli minussa asuva optimisti ja realisti, joka onnistui olemaan kompastumatta kaikkiin niihin huonoihin kortteihin, jotka elämä oli hänelle jakanut, John Rambo oli luonteeni särkynyt puoli, joka ei koskaan unohtanut olevansa hylätty sivullinen - se joka katseli ikkunasta sisään. Sivullinen jopa suhteessa sotaan." (Sylvester Stallone, Portaat, 2026, 78. Alkuteos The Steps, 2006. Käännös Ilkka Rekiaro, Otava, 2026.)
 
Stallone valmistautui vuonna 1968 Vietnamin sotaan, mutta hänet todettiin kutsunnoissa sotilaspalveluun kelpaamattomaksi, se onnistuisi ainoastaan kansallisessa hätätilassa.
 
Luin tänään loppuun Sylvester Stallonen elämäkerran Portaat (The Steps, 2026).
Parista Ramboon liittyvästä maininnasta huolimatta kirja painottuu lapsuudesta ensimmäisen Rocky-elokuvan suosioon saakka.
 
Stallonella on ollut ongelmalliset suhteet vanhempiinsa. Äitinsä on moittinut nuorta Sylvesteriä siitä, että joutui synnyttämään hänet. Suhde väkivaltaiseen isäänsä ei ollut juuri parempi.  Aihetta sivuaa vuoden 2023 dokumentti Sly. Sylvesterin synnytys oli vaikea, Sly sai halvauksen vasemmalle puolelle kasvoja. Myös joidenkin kriitikoiden mielestä sammaltava puhe johtuu synnytyksestä.
 
Uransa alussa, jos urasta voi puhua, Stallone teki sekalaisia hanttihommia päässen joihinkin pikkuosiin joissain elokuvissa. Hänen mielenkiintoisin ja omasta mielestään paras työnsä tulevaisuutta ajatellen oli paikannäyttäjäntyö elokuvateatterissa. Hän pääsi katsomaan lukemattomia elokuvia työetuihin kuuluvana. Se oli hänen elokuvakoulunsa.
Stallonea arvosteltiin (joidenkin mielestä) päärooleihin sopimattoman ulkonäkönsä ja esimerkiksi joidenkin mukaan sammaltavan puheensa vuoksi. Eikä häntä pidetty uskottavana käsikirjoittajana pelkästään ulkonäkönsä takia (Woody Allenia taas pidettiin). Nuori Sly sai lähinnä roiston rooleja. Hän kuitenkin uskoi itseensä. Hän uskoi, että hän saa yhden tilaisuuden - ja hänen on oltava silloin valmis.
 
Stallone kirjoitti ensimmäisen version Rockyn käsikirjoituksesta kolmessa vuorokaudessa. Kahvia ja tupakkaa kului. Toisin kuin on usein luultu, hän ei saanut inspiraatiotaan Rocky-käsikirjoitukseen Muhammad Alin ja Chuck Wepnerin välisestä ottelusta. Todellinen innoittaja oli 40-50-luvun voittamaton raskaansarjan mestari Rocky Marciano. Ali-Wepner -ottelu käytiin vasta, kun hän oli saanut ensimmäisen versionsa Rockysta kirjoitettua.
 
Stallone toi käsikirjoituksen eräälle elokuvastudiolle. Lopulta he kiinnostuivat. He tarjosivat 20 000 dollaria. Se oli hänelle todella iso raha, hän eli köyhyydessä. Ehtona oli, että hän ei näyttelisi pääosaa. Hän ei suostunut myymään käsikirjoitusta, hän halusi näytellä Rockya. Studio korotti kerta toisensa jälkeen tarjoustaan. Myös monet tähtinäyttelijät, kuten James Caan, Ryan O´Neal ja Burt Reynold olivat erittäin kiinnostuneita käsikirjoituksesta. Studio korotti tarjousummaa, mutta hän ei suostunut luopumaan käsikirjoituksestaan. Hän tiesi, että jos joku muu näyttelisi Rockya, hän tulisi katumaan koko lopun ikänsä. Viimein studio tarjosi 360 000 dollaria, mutta hän piti päänsä.
 
Eräänä päivänä hän sai puhelinsoiton. Hän saisi näytellä Rockya! Elokuva tehtäisiin pienellä budjetilla, eikä hän saisi paljoa palkkaa. Elokuvan ohjaaja sanoi 73-kiloiselle Stallonelle, että hänen pitäisi saada lihaksia. Hän alkoi treenaamaan punteilla - ja toinen asia mikä olisi tehtävä: hänen olisi alettava nyrkkeilemään, opeteltava nyrkkeilyä.
 
Rockyn tuotannossa oli omat vaikeutensa, jotkut kohtaukset otettiin kertaotolla ja studio ei panostanut elokuvan markkinointiin. Elokuvaa kaavailtiin lähinnä drive-in -leffaksi. Erinäisten vaikeidenkin vaiheiden jälkeen Rocky alkoi saada suurta suosiota. Loppujen loppujen lopuksi Stallone sai parhaan alkuperäiskäsikirjoituksen ja parhaan miespääosan Oscar-ehdokkuudet. Elokuva voitti lopulta parhaan leikkauksen, parhaan ohjauksen (John G. Avildsen) ja parhaan elokuvan palkinnot vuoden 1977 Oscar-gaalassa.

torstai, 15. lokakuu 2026

Pohjalla/Nousussa

 

 

Pohjalla

En uskalla avata silmiäni

viekää tämä pois

päästäkää minut pois

en halua herätä aamuun tai yhtään mihinkään

milloinkaan missään helvetin ulottuvuudessa

 


 

Nousu

Liidän, leijailen

kuinka voikaan olla tällaista?

haluan maistaa vielä tätä

ja lopulta kuolla näin

tätä happea hengittäen

maanantai, 12. lokakuu 2026

Oletko kuski vai matkustaja?

"Sivullisella on taipumus ilmaista itseään eksistentialistin tavoin...Hänelle ainoa merkittävä ero on olemisen ja olemattomuuden välinen ero." (Colin Wilson)
 
 
Otteita Colin Wilsonin Sivullisesta ihmisestä, jonka aiemman suomennoksen Sivullisen ongelma luin nuorempana ja se teki itseeni vaikutuksen, toisin kuin Camus´n Sivullinen. 

 

"...lähdin luentokiertueelle Saksaan ja Norjaan British Councilin edustajana, tuntui hämmästyttävältä ja ilahduttavalta, ettei kukaan minua haastatelleista toimittajista ollut hiukkaakaan kiinnostunut seksielämästäni tai poliittisista näkemyksistäni. Sen sijaan he kuuntelivat tarkoin, kun selitin miksi vastustin Sartren ja Camusin pessimismiä ja toivoin, että se korvattaisiin uudenlaisella "evolutionistisella eksistentialismilla". Ajattelin, että tämän olisi pitänyt tapahtua Englannissakin sen sijaan, että siellä keskityttiin typeriin epäoleellisuuksiin kuten millaista on olla "vihainen nuori mies"."
 
(Colin Wilson: Sivullinen ihminen, 2007, 9. Alkuteos The Outsider, 1956. Käännös Sara Heikura, Sanasato Oy 2007.)
 
 
 
Abraham Maslow (jonka tarvehierarkiaa ole aina pitänyt melko huonona jaotteluna, huomautus: Androgyynihullumies) kyllästyi tutkimaan sairaita ja alkoi tutkimaan terveitä ihmisiä. Hän pani merkille, että heillä oli melko säännöllisesti ns. huippukokemuksia. (vapaasti lainaten Wilsonia 2007, 411)
 
George Pransky jatkoi Maslow´n työtä ja totesi, että pessimisteillä ei ole huippukokemuksia, koska he ovat pessimistejä. Erään oivalluksen sai tavallinen työntekijä Sydney Banks. Banksin valitellessa jotakin ystävälleen, ystävä sanoi: "Ihmiset tekevät itsestään onnettomia omilla ajatuksillaan". (Wilson 2007, 412)
 
Sivulla 414 Wilson kertoo ajo-oppilaasta, joka päättää etuistuimen sijaan ohjata autoa takapenkiltä. Kun aikaa kuluu ja tulee rekka vastaan vuoristotiellä, tämä kuski kuitenkin siirtyy nopeasti etuistuimelle. Eli tietynlainen hypnoosi loppuu, Wilsonin sanoja lainatakseni. Kuljettajan istuimelta ohjaat autoa varmemmin.
 
Eli kysymys on: Oletko matkustaja vai oletko kuskin paikalla?

sunnuntai, 4. lokakuu 2026

Tähän on tultu

Krooninen unettomuus vaivaa. Lääkärit eivät määrää Tenoxia (tematsepaami). Olen alkanut haaveilemaan kuolemasta.

lauantai, 3. lokakuu 2026

031026

Addiaivoni eivät tänään jaksaneet keskittyä pelkän elokuvan seuraamiseen, joten samalla kun laitoin erään 90-luvun suosikkielokuvani soittimeeni - Maskin (Chuck Russell, The Mask, 1994) - luin vanhaa viiden vuoden päiväkirjaani ja selasin hiukan nettiä.
 
Stanley Ipkiss on sanalla sanoen nynny, nynnerö mies. Hän löytää eräänä iltana sattumalta retkellään vanhan maskin ja ottaa sen mukaansa. Kun hän eräänä päivänä kokeilee sitä, hän muuttuu. Aivan joksikin muuksi. Ainakin näin katsottuna leffa oli hyvä yhä ja edelleen. En noin yleensä niin välitä Jim Carreysta, mutta tässä hän on loistava. Hankin aikoinaan 90-luvulla hahmon tatuoituna rintaani. Siellä se edelleen hymyilee. Maskimies.