tiistai, 30. kesäkuu 2026

300626

Eilen tuli maastavedosta 200 kiloa. Paras tulos sitten kesän 2012. Löin eurolla vetoa tulokselle 1-0 Brasilia-Japani futiksen MM-kisoissa ja kolme euroa tulokselle 2-0 samalle pelille. Kertoimet oli vielä viikonloppuna 50 hujakoilla, mutta putosivat sieltä roimasti. Japani meni yllättäen 1-0 johtoon ensimmäisellä pelijaksolla. Brasilian päävalmentaja Carlo Ancelotti teki muutoksen tauolla ja Brasilia alkoi viljelemään enemmän korkeita keskityksiä, joiden palkintona tuli Casemiron puskema tasoitus. Pelin lisäajalla Japanin puolustus möhli ja vaihtopelaaja Gabriel Martinelli teki voitto-osuman. Brasilia nyt jatkossa. Vastukset kovenevat.

perjantai, 19. kesäkuu 2026

190626

 

Jalat ovat hiukan kipeinä eilisen hack-kyykyn jäljiltä. Sain nukuttua yli 10 tuntia. Olen nukkunut hyvin nyt kuukauden putkeen. Se on vallan erinomaista. Ensi yönä ennen puolta neljää olisi tarkoitus herätä katsomaan Brasilia-Haiti -ottelua. Otin tämän yhden matsin takia MTV:n yli 40:n euron ohjelmapaketin. Tänään aion chillata. Hyvää juhannusta blogini lukijoille. :)

perjantai, 15. toukokuu 2026

Vapaapäivä elämästä?

 "Vapaapäivä elämästä tekisi ihmiselle monesti hyvää." (Stanislav Jercy Lec)
 
Löin aamulla vajaat 200 kertaa maissipalloa ja tapailin melko kehnoja kiertopotkuja samaiseen maissipalloon 10/jalka. Krooninen unettomuus vaivaa. Viime yönä sain nukuttua kuitenkin kuusi tuntia. Katsoin aamulla loppuun elokuvan Kuumat kinkut/Kuumat kimmat (Fast Times at Ridgemont High, 1982). Elokuva oli jälleen kerran loistava, vaikka olen ehkä 35 vuotta vanhempi kuin elokuvan kohderyhmä. Ensi kerran näin leffan 9.5.1991 silloiselta kolmoskanavalta. Tuolloin varsinkin Jennifer Jason Leigh teki vaikutuksen. Elokuvan ohjaaja Amy Heckerling ei ole tehnyt tietääkseni muuta merkittävää, mutta elokuvan käsikirjoittaja Cameron Crowe on ohjannut suhteellisen hyvät elokuvat Singles (1992) ja Jerry Maguire (1996). Luen parhaillaan Katri Ylisen Saatanallista paniikkia (Kosmos, 2024) ja Iida Rauman esikoisteosta Katoamisten kirja (Gummerus, 2011). Molemmat vaikuttavat hyviltä.
 
Olen ajoittain pystynyt jopa rentoutumaan. Kävin niskahieronnassa, joka oli huippujuttu. Eilen pihalla röökillä tuntui hyvältä kuunnellessani samalla italoiskelmää. Tuntui ehkä jopa jonkinlaisena vapaapäivänä elämästä, tai ehkä tarkemmin: taukona. 

sunnuntai, 10. toukokuu 2026

100526

"Kun kukaan muu mua auta ei, jää Marvin Gaye", lauloi aikoinaan Aki Sirkesalo. Hieno biisi. Niitä on myös Marvin Gayella. Itseeni iskee juuri nyt kuitenkin Jiri Nikkinen, joka vuonna 1991 lauloi niin romanttisesti Cliftersin kappaleessa Puhelin. Parhaillaan kuuntelen samaisen Sormus-levyn päättävää kappaletta Sänky. Tuo biisi kuvastaa jotakin aikaa ja paikkaa, jotain sellaista jota itse en ole koskaan kokenut. Voin vain suhtautua siihen romanttisella kaiholla. Biisin kuuntelu helpottaa, voin eläytyä minulle tuntemattomaan paikkaan, tuntemattomaan aikaan. Ja joskus kun yö on tullut ja kaikki kipu ja epätoivo on poissa, voin vaipua rakkaaseen uneen ja herätä voimakkaana uuteen päivään, ehkä katsellen aamulla jotakin elokuvataiteen mestariteosta televisiostani kahvimuki vierelläni.

 
 
On ilta tavataan ostoksilla
joudutaan tungokseen 
ja meitä kuljettaa liukuportaat viidenteen kerrokseen
ja meidän ohi liukuu sukkii ja silkkialushameita
ja myyjät kiire askelissaan hymyilee
ja sänky me ostetaan, ostetaan 
ostetaan sänky aaah
aah ja sänky me ostetaan, ostetaan
ostetaan sänky 
 
on kiire
on kiire selataan uudet lehdet
lehtiä silmäillään
taas meitä kuljettaa liukuportaat kerrokseen ylimpään
jää meidän taakse leikkikoirat ja junarata modernein
ja kalat kuulee akvaarion muzakin
ja sänky me ostetaan, ostetaan 
ostetaan sänky aaah
ja sänky me ostetaan, ostetaan
ostetaan sänky...
 
(Clifters, Sänky)
 

perjantai, 8. toukokuu 2026

080526

 

Vuosina 2015-2018 treenasin jalat (tai siis etureidet) lihasmassatyyliin yleensä perjantaina (vuodesta 2016 tein toisen voimahakuisemman treenin yleensä alkuviikosta). Valmistauduin treeniin aamulla tankkaamalla ja henkisesti ehkä jo edellisenä päivänä. Usein treenaamaan meno pelotti. Treeniini kuului usein sikatiukka etukyykkysarja toistoalueella 6-10, sitten 30-60 sekuntia lepoa ja samalla painolla 20 toiston uuvuttava takakyykkysarja. Yleensä kuuntelin näiden aikana Planet Perfecton Bullet In The Gunin 10-minuuttista versiota. Pidin 14 minuuttia taukoa ja tein hack-kyykyssä kahden-kolmen minuutin pudotussarjan yli failuren. Periaate oli, että en pysäytä liikettä, mitä nyt alasmenossa jarruttelin. En pysähtynyt koskaan yläaasennossa lepäämään, kuten tein takakyykyssä ainakin toistoissa 10-20 (usein tein 2-3 toistoa putkeen ja pysähdyin ylös jalkoja lukitsematta niin, että lihasjännitys pysyi etureisillä, tämän jännityksen säilytin myös hack-kyykyssä). Tämän jälkeen otin ensimmäisen palautusjuoman ja tein reiden loitontajia ja lähentäjiä laitteilla, saatoin tehdä vähän yläkroppaa ja usein treenin melkein loppuun vielä kerran hackissa eri jalka-asennoilla tiukkoja sarjoja. Usein viimeinen liike oli sissy-kyykky 20 toiston sarjoja kevyellä lisäpainoilla. Treenin jälkeen söin tietty paljon proteiinia ja hiilihydraatteja, mutta usein myöskin illalla litran jäätelöä.

 

En saavuttanut kovinkaan lihaksikkaita jalkoja. Jotain lihasta sain, nyt osa saamastanikin lihasmassasta on hävinnyt polvien nivelrikkojen ja erinäisten muiden syiden takana. Jalkani eivät ole isot, mutta eivät myöskään sellaiset tikut kuin Mattiesko "Hyönteisjalka" Hytösellä, jolla oli parhaimmillaan kyllä yläkroppa kondiksessa.

Olen himmaillut nykyään treenejä ja treenini on sanonnan mukaisesti viivytystaistelua lihasten degeneraatiota eli sarkopeniaa vastaan. Tai korkeintaan lihas/voimatasojen ylläpitoa. Tänään tein hackissa jälleen pudotussarjan Billy Idolin Speedin tahtiin (aina kun teen vastaavan pudotussarjan, kuuntelen Speediä). En tehnyt etureisille muuta. Sarja jännitti, ja helpotus oli suuri kun sarja oli lopulta ohi. Loppuun vain muutama sarja pohkeita.

Sen verran silmänpalvojaa minussa on, että treenin jälkeen en viitsinyt laittaa tupakaksi tutun yli kasikymppisen nyrkkeilyvalmentajan edessä, vaikka muuten poltan kuin korsteeni.