Nukuin vaihteeksi noin kahdeksan tunnin hyvät yöunet. Vedin aamulla nyrkkeilijän kuntopiirin jälleen Iron Maidenin tahtiin. Lainasin aiemmin kirjastosta Judas Priestin Ram It Down -levyn, joka on mainettaan parempi, vaikkei esim. Painkillerille pärjääkään. Esimerkiksi Johnny B. Goode rokkaa komeasti. Mielestäni jopa paremmin kuin Chuck Berryn alkuperäinen versio. Kuuntelin molemmat peräkkäin. 
 
Olen katsonut viime päivinä taas leffoja. Muun muassa Bridget Jones: Mad About the Boyn tältä vuodelta, elokuva oli kohtalaisen hyvä, muttei sarjan kahden ensimmäisen osan veroinen. Kohtalaisen nyrkkeilyaiheisen b-leffan Vain yksi voittaa (Split Decisions, 1988), Dennis Hopperin klassikon Easy Rider - Matkalla (Easy Rider, 1969), ensi kertaa Ettore Scolan italoklassikon Mehän rakastimme rakastimme toisiamme niin paljon (C´eravamo tanto amati, 1974), Clint Eastwoodin tähdittämän trillerin Köysi kiristyy (Tightrope, 1984) ja ehkä näistä parhaana Olli Saarelan Bad Luck Loven vuodelta 2000. Jorma Tommila näyttelee erinomaisesti. Tommila on mielestäni yksi parhaista suomalaisista näyttelijöistä.
 
Polvi on nyt paremmassa kunnossa. Futiksen jouduin harmillisesti jättämään, mutta toivon, että jalka kestää syväkyykyt ensi perjantaina. Aika näyttää.