Viime vuoden kesällä vaparitreeneissä otin erän yhtä melko taitavaa kundia vastaan. Hän pommitti ikävästi päätäni pienillä vaparihanskoilla. Iskuja oli myös vaikeampaa torjua vaparihanskoilla kuin isommilla nyrkkeilyhanskoilla. Maksakoukulla kun ei saanut muhun vaikutusta, niin vaihtoi sitten polvipotkuihin. Mulla kroppa kestää hyvin iskuja ja vaikka kovaa ne tuli (ehkä kovemmin kuin koskaan kamppailuhistoriassani), niin ilmat ei lähteneet, vaikka äännähdinkin potkujen jälkeen. Mutta pahimpia oli päähän tulleet iskut, suojaus ei toiminut kovin hyvin ja en liikkunut tarpeeksi sivulle. Yhdessä vaiheessa sanoin, että voidaanko keventää vähän. Varmaan ensi kertaa kamppailu-urallani (ura ei tässä tarkoita matsien määrää, vaan pelkästään aikaa, jonka olen enemmän tai vähemmän ollut kamppailuskenessä). En tiedä, olenko antanut itselleni anteeksi tuota kevennyskommenttiani. En muista, että koskaan aiemmin olisin pyytänyt sparrikaveriani keventämään.
 
Olen ottanut vain muutaman varsinaisen ottelun (potkunyrkkeilyssä, en vapaaottelussa), mutta salilla olen ottanut vähemmän tai enemmän kovaa satoja tai tuhansia eriä. Olenko tullut vanhaksi, vai oliko mulla huono päivä vai mikä. Tätä tänään kelasin.