Vuosina 2015-2018 treenasin jalat (tai siis etureidet) lihasmassatyyliin yleensä perjantaina (vuodesta 2016 tein toisen voimahakuisemman treenin yleensä alkuviikosta). Valmistauduin treeniin aamulla tankkaamalla ja henkisesti ehkä jo edellisenä päivänä. Usein treenaamaan meno pelotti. Treeniini kuului usein sikatiukka etukyykkysarja toistoalueella 6-10, sitten 30-60 sekuntia lepoa ja samalla painolla 20 toiston uuvuttava takakyykkysarja. Yleensä kuuntelin näiden aikana Planet Perfecton Bullet In The Gunin 10-minuuttista versiota. Pidin 14 minuuttia taukoa ja tein hack-kyykyssä kahden-kolmen minuutin pudotussarjan yli failuren. Periaate oli, että en pysäytä liikettä, mitä nyt alasmenossa jarruttelin. En pysähtynyt koskaan yläaasennossa lepäämään, kuten tein takakyykyssä ainakin toistoissa 10-20 (usein tein 2-3 toistoa putkeen ja pysähdyin ylös jalkoja lukitsematta niin, että lihasjännitys pysyi etureisillä, tämän jännityksen säilytin myös hack-kyykyssä). Tämän jälkeen otin ensimmäisen palautusjuoman ja tein reiden loitontajia ja lähentäjiä laitteilla, saatoin tehdä vähän yläkroppaa ja usein treenin melkein loppuun vielä kerran hackissa eri jalka-asennoilla tiukkoja sarjoja. Usein viimeinen liike oli sissy-kyykky 20 toiston sarjoja kevyellä lisäpainoilla. Treenin jälkeen söin tietty paljon proteiinia ja hiilihydraatteja, mutta usein myöskin illalla litran jäätelöä.

 

En saavuttanut kovinkaan lihaksikkaita jalkoja. Jotain lihasta sain, nyt osa saamastanikin lihasmassasta on hävinnyt polvien nivelrikkojen ja erinäisten muiden syiden takana. Jalkani eivät ole isot, mutta eivät myöskään sellaiset tikut kuin Mattiesko "Hyönteisjalka" Hytösellä, jolla oli parhaimmillaan kyllä yläkroppa kondiksessa.

Olen himmaillut nykyään treenejä ja treenini on sanonnan mukaisesti viivytystaistelua lihasten degeneraatiota eli sarkopeniaa vastaan. Tai korkeintaan lihas/voimatasojen ylläpitoa. Tänään tein hackissa jälleen pudotussarjan Billy Idolin Speedin tahtiin (aina kun teen vastaavan pudotussarjan, kuuntelen Speediä). En tehnyt etureisille muuta. Sarja jännitti, ja helpotus oli suuri kun sarja oli lopulta ohi. Loppuun vain muutama sarja pohkeita.

Sen verran silmänpalvojaa minussa on, että treenin jälkeen en viitsinyt laittaa tupakaksi tutun yli kasikymppisen nyrkkeilyvalmentajan edessä, vaikka muuten poltan kuin korsteeni.