"2. joulukuuta on fyysisesti vieroittanut minut politiikasta. Kokonaisnäkemystä ei enää ole." (Charles Baudelaire)
 
Skippaan salin tältä päivältä ja menen suihkuun. Täytän 50 tänään. Vuosia on kertynyt, ja sen näkee ihan naamasta. Tiettyä liukumista konformismiin olen tämän vuosituhannen puolella myös havainnut, eräänlainen toisinajattelija olen kuitenkin yhä. Nykyään kun luen kirjaa, tarvitsen kirjanmerkin. Näin ei välttämättä ollut kolmevitosena.
 
Lukenut olen taas viime aikoina melko paljon. Divarista tarttui matkaani Sinéad O´Connorin elämäkerta. Olen aina pitänyt häntä mielenkiintoisena persoonana, mutta hänen musiikkinsa ei ole juuri tuttua. Sen mitä nyt radiosta tai aikoinaan MTV:lta olen kuullut. Pahimpina lukemisaikoinani saatoin lukea teoksia Paavo Lipposen kaltaisilta tyypeiltä. Nykyään en jaksaisi. Eräs kirja, johon ehkä palaan lähiaikoina on Hans-Jörgen Nielsenin Jalkapalloenkeli. Sikäli kun oikein muistan, se on loistava.
 
Katsoin viime viikolla dvd:ltä Kristian Smedsin ohjaaman teatteriversion Tuntemattomasta sotilaasta vuodelta 2007. En osaa arvioida teatteriesitystä hyvä-huono -akselilla, mutta omaperäinen se oli. Hyvä kohtaus oli, kun sotilaat riemuitsivat Antero Mertarannan huudahduksen tahdissa "Ihanaa, Leijonat, ihanaa!". Oli muitakin hyviä kohtauksia. Lopussa erinäisiä julkkiksia esiintyi isoissa valokuvissa, kuten Tarja Halonen ja Lenita Airisto. Arvi Lindin ja Pentti Linkolan kuvat saavat luodista. Että sellaista.
 
Ostin elämäni toisen Seiska-lehden. Vuosi sitten ostin ensimmäisen, tässä saattaa olla jopa orastavan perinteen alkua! Olihan lehdessä lyhyt sympaattinen juttu puolisoaan surevasta Tuukka Temosesta. Sitten siinä oli horoskooppi, jota en lukenut. Lopetin horoskooppien lukemisen vuonna 1993. (En halua, että horoskooppi vaikuttaa edes piilotajunnan ohjaamana valintoihini. Noin yleisesti ihmisten kiinnostus horoskooppeihin voidaan selittää Forer-ilmiöllä. Aihetta sivuten, Nils Mustelin kehitti riemustattuvan sporalogian horoskooppi-innostusta parodioiden). Kaiken kaikkiaan Seiska ei ole minun lehteni, mutta on silti ehkä hyvä lukea kerran vuodessa Seiskaakin.