Hetken mielijohteesta tartuin kirjahyllystäni löytyvään Arthur Schopenhauerin teokseen nimeltä Pessimistin elämänviisaus  ja luin jälleen mitä hän kirjoitti Nerosta. Schopenhauer oli 90-luvulla mielifilosofejani. Kirjoittiko hän itsestään? Schopenhauerkin oli aikansa lapsi, kirjoittamassaan näkyy ajalle tyypillinen frenologinen ja toisaalta naisia aliarvioiva asenne. Naisissa ei kuulemma ole neroja. Olen eri mieltä.
Schopenhauerin mukaan nero on aina tietyssä mielessä lapsi ja toisaalta jokainen lapsi on tavallaan nero.
 
Eräs mahdollinen nero oli Ludwig Wittgenstein.
Katsoin viimein Derek Jarmanin elokuvan Wittgenstein (Wittgenstein, 1993). Elokuva oli loistava. Wittgensteinin filosofian esittelyn lisäksi elokuva kertaa Wittgensteinin elämänvaiheita aina lapsuudesta kuolemaan saakka. Wittgensteinin mukaan, sikäli kun oikein ymmärsin, ei ole mielekästä puhua tiedosta, jos tiedon kohdetta ei voi samalla epäillä. 
 
Wittgensteinin mukaan jokainen eettinen arvolause on "ryntäämistä päin kielen rajoja". Eettiset arvolauseet eivät kuulu tiedon piiriin. Näin siis Wittgenstein. Arvo-objektivistit, lukuisten muiden filosofien tai kaduntallaajien lisäksi, ovat radikaalisti eri mieltä.