"Kukaan ei tanssi selvin päin." (Marcus Tullius Cicero)

 
Cicerolle kaksi sanaa vastaan: Paitsi minä.
 
Sitten reistailevaan kroppaani.
Viisi vuotta sitten minulla ei ollut pahempia vammoja. Sen jälkeen on tullut molempiin polviin nivelrikko, olen saanut toiseen olkapäähän kiertäjäkalvosinoireyhtymän ja nivelrikon (aikoinaan sain samaan olkapäähän vamman vapaaottelutreeneissä ja se on sen jälkeen kertaalleen jo leikattu) ja vasempaan polveen nivelkierukan repeämän. Lisäksi vasemmassa hauislihaksessa on pitkän pään repeämä.
 
Kaikki tämä rajoittaa treenejä. En voi harrastaa lukkopainia tai futista (laji, josta todella tykkään). Olkapää rajoittaa yläkehon painoharjoittelua. Varsinkin vinopenkkipunnerrus tekee kipeää, en ole pystynyt treenaamaan liikettä noin vuoteen. Pitäisi löytää joitakin vuosia sitten ostamani, kadoksissa oleva slingshot ja kokeilla pystynkö tekemään sen kanssa vinopenkkiä käsipainoilla. Tavallista penkkipunnerrusta tangolla pystyn treenaamaan pienehköillä painoilla.
 
Tilasin netistä Josiah Howardin kirjoittaman teoksen Blaxploitation Cinema (2021). Se tuli postissa tänään. Perehdyn siihen ehkä ensi viikolla, katselulistallani odottaa jossain vaiheessa ensimmäinen Shaft (1971). Olen katsonut elokuvan kerran, vuonna 1998. Nyt kun katsoin Elonetin esitystietoja, muistin aivan oikein, eli elokuva on esitetty keskiviikkona 19.8.1998 MTV3:lta (kanavaa en muistanut). Noihin aikoihin luin myös Enest Tidymanin kirjan, johon elokuva perustuu. Pidin muistaakseni molemmista. Blaxploitaatio-genre on minulle hyvin vieras. Coffyn ja Foxy Brownin olen ehkä joskus vuosia sitten nähnyt.